Mykene oli myöhäisen pronssikauden merkittävin ja vaurain palatsikeskus Kreikassa. Mykenen paikalla on asuttu viimeistään neoliittisella kaudella 6000-luvulla eaa. Kaupunki sijaitsi paikassa, jossa se pystyi hallitsemaan sekä Argoksen tasankoa että alueen kauppareittejä. Sen ympärillä on kaksi kukkulaa, jotka tunnetaan nykyisin nimillä Profítis Ilías (korkeus 805 m) ja Sára (myös Zára, 660 m).[1]

Hallitsijasuvut ja selkeä yläluokka ilmaantuivat Mykeneen noin 1700-luvulla eaa., mikä käy ilmi tuolloin rakennetun hautakehä B:n löydöistä. 1600-luvulla eaa. rakennettiin suuri keskusrakennus, hautakehä A sekä ensimmäiset tholos-haudat. Paikka oli asuttu yhtämittaisesti pronssikauden lopulle 1100-luvulle eaa. Tämän vuoksi suurin osa rakennuksista ja löydöksistä ajoittuu kaupungin huippukauteen noin vuosille 1350–1200 eaa. Myös nykyisin raunioina näkyvän palatsin sekä linnoitusmuurien rakentaminen alkoi noin vuonna 1350 eaa. Leijonaportti rakennettiin samaan aikaan uudempien muurinosien kanssa noin vuonna 1250 eaa.[1]

 

Mykenen rauniot.

Mykene kävi laajaa kauppaa koko Välimeren alueella.[1] Kaupunki antoi nimensä koko mykeneläiselle kulttuurille, joka oli Kreikan mannermaan ensimmäinen pronssikautinen kulttuuri ja viimeinen niin kutsutuista helladisista kulttuureista. Se vaikutti noin vuosina 1600–1100 eaa. ja syntyi samaan aikaan kuin minolainen kulttuuri hallitsi Kreetaa ja tiettyjä Egeanmeren saaria. Kulttuurin kukoistuskautta olivat vuodet 1400–1200 eaa. Laajimmillaan mykeneläiset hallitsivat koko Egeanmeren aluetta, Kreeta mukaan lukien. Kulttuuri tunnetaan muun muassa juuri Mykenen kaltaisista palatsikeskuksista, kuningasvaltaisesta yhteiskuntajärjestelmästä sekä suurista tholos-haudoista.[1][2] Mykeneläiset käyttivät lineaari-B-kirjoitusta, jota käytettiin mykeneläisen kreikan, kreikan kielen varhaisen vaiheen merkitsemiseen. Kirjoitusjärjestelmä on todennäköisesti saanut alkunsa minolaisten käyttämästä lineaari-A:sta.

Mykene vaikuttaa olleen kulttuurin keskus ainakin itäisellä Peloponnesoksella, jossa muun muassa Argos, Asine, Mideia, Prosymna ja Tiryns olivat sen alaisuudessa.[3] Mykeneläisen kulttuurin vaikutus on nähtävissä Kreetalla, jossa minolaisten palatsien, kuten Knossoksen, hävitystä noin 1450 eaa. on selitetty muun muassa mykeneläisten valloituksilla. On kuitenkin mahdollista, että Kreetan siirtyminen minolaisesta kulttuurista mykeneläiseen olisi seurausta luonnonkatastrofista ja rauhanomaisesta kulttuurivaihdosta. Mykeneläinen kulttuuri saikin selvästi paljon vaikutteita minolaisesta kulttuurista jo paljon ennen kulttuurien lopullista yhteensulautumista. Jälkiä mykeneläisestä kulttuurista, erityisesti keramiikassa, on löydetty myös Troijasta, josta hallittiin Mustanmeren kauppareittejä, sekä Egyptistä, Mesopotamiasta ja Italiasta.

 

Mykenestä löydetty niin kutsuttu Agamemnonin kuolinnaamio. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.

Kaikki mykeneläisen Kreikan keskukset Ateenaa lukuun ottamatta tulivat tuhotuiksi noin vuoden 1200 eaa. paikkeilla. Aiemmin kuviteltiin, että syynä tähän oli joko doorilaisten ja muiden luoteiskreikkalaisten heimojen maahantunkeutuminen tai niin kutsuttujen merikansojen hävitysretket rannikkoalueella. Nykyään syitä uskotaan olleen enemmän: kaupan katkeaminen itään merirosvouksen vuoksi ja siitä aiheutunut taloudellinen kriisi, mykeneläisten keskusten välille puhjenneet sodat, luonnonkatastrofit – kuten Argoliin alueella ollut maanjäristys – sekä levottomuudet ja niistä aiheutuneet kapinat. Mykenen hävitti luultavasti maanjäristys noin vuonna 1200 eaa., ja lopullisesti linnavuoren rakennukset tuhottiin ja ilmeisesti poltettiin noin vuonna 1100 eaa., minkä seurauksena paikka hylättiin.[1][2][3][4]

Mykenen palatsikeskuksen tuhouduttua paikka säilyi asuttuna pienemmässä mittakaavassa. Paikan mahtava menneisyys eli muistoissa ja se säilyi myös merkittävänä kulttipaikkana. Muistumat mykeneläisestä kulttuurista vaikuttivat merkittävästi myöhempään kreikkalaiseen mytologiaan ja kirjallisuuteen alkaen Homeroksen Ilias-eepoksesta. Arkaaisella kaudella 600-luvulla eaa. linnavuorelle rakennettiin joko Athenelle tai Heralle omistettu temppeli.[1][3]

Persialaissodissa Mykene otti osaa ainakin Thermopylain ja Plataiain taisteluihin 480–479 eaa. Vuonna 468 eaa. Argos valloitti ja tuhosi kaupungin ja se autioitui pääosin. Hellenistisenä aikana 200-luvulla eaa. Argos kuitenkin perusti kaupungin uudelleen. Sinne rakennettiin teatteri, ja arkaainen temppeli ja osa linnoitusmuureista kunnostettiin. Seuraavina vuosisatoina paikka kuitenkin hylättiin lopullisesti ja se oli autiona 100-luvulla jaa., jolloin Pausanias vieraili paikalla.[1][3]

1700-luvulta lähtien paikka houkutteli muinaisjäänteistä kiinnostuneita länsimaisia matkailijoita, sillä sen muurit olivat edelleen osittain näkyvissä. Vuonna 1841 Leijonaportti kaivettiin kokonaan esiin. Heinrich Schliemann aloitti kaivaukset hautakehä A:n alueella vuonna 1876 ja löysi viisi hautaa. Schliemannin jälkeen alueen tutkimuksia on jatkanut Ateenan arkeologinen seura.[5] Vuosina 1876–1877 kaivauksia johti Panagiótis Stamatákis, joka löysi kuudennen haudan. Tämän jälkeen kaivauksia ovat tehneet mm. Chrístos Tsoúntas (1884–1902), Dimítrios Evangelídis (1909), G. Rosenwaldt (1911), A. Keramópoulos (1917) sekä A. J. B. Wace (1920–1923, 1939, 1950–1957), jolloin kaivettiin palatsi ja hauta-alueet. Vuosina 1952–1955 kaivettiin hautakehä B sekä osa asutuksesta I. Papadimitríoun, G. Mylonáksen ja N. Verdelíksen johdolla. Kaivauksia on suoritettu myös myöhemmin. Osia alueesta on kunnostettu 1950-luvulta lähtien ja suurempi kunnostusprojekti on ollut käynnissä 1990-luvulta lähtien.[1]