Linnoituskukkulan Hadadin temppelin raunioita.

Aleppon linnoituksen kukkula lienee ollut suojapaikka lähistön asukkaille hyökkäyksien aikana jo pitkään. Sillä on ollut myös uskonnollista merkitystä. Arkeologisissa kaivauksissa 1990-luvulla löydettiin suuri temppeli, jota on käytetty ilmeisesti jo varhaiselta pronssikaudelta 2500-vuotta eaa. rautakaudelle saakka. Aleppon kaupunki mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1700–1600-luvulla eaa. Myöhemmin Eblasta löydettyjen piirtokirjoitusten perusteella linnoituskukkula oli tärkeä myrskynjumala Hadadin kulttipaikka. Alepposta tuli Yamhadin kuningaskunnan pääkaupunki ja se säilytti temppelinsä kautta uskonnollisen merkityksensä heettiläisten kaudella. Akhaimenidien Persiassa sen merkitys oli kuitenkin vähentynyt ja Alepposta tuli pienehkö kylä. Hellenistiselläja roomalaisella kaudella linnoituskukkulan temppeli liitettiin todennäköisesti Hadadin esimerkin mukaisesti Zeukseen ja Jupiteriin.[1]

Bysantin valtakunnan kaudelta arkeologisia merkkejä puolustusvarustusten rakennuttamisesta kukkulalla ei ole. Linnoituksen alla on kuitenkin maanalaisia tiloja, joilla saattaa olla bysanttilainen alkuperä. Siihen myös viitattiin turvapaikkana kaupungin asukkaille esimerkiksi sasanidien piirittäessä kaupunkia. Arabit valtasivat Aleppon ilmeisesti ilman vastarintaa vuonna 637-638 ilmeisesti ilman suurempaa vastarintaa. Linnoituksen muurit olivat myöhempien lähteiden mukaan hyvin huonossa kunnossa, eivätkä ne olisi kestäneet piiritystä. Aleppo oli kärsinyt maanjäristyksestä ennen arabien saapumista.[1]

 

Alppon linnoituksen portti sen sisäänkäynnillä.

[[Tiedosto:|thumb|Linnoituksen suurmoskeija linnoitusalueella.]] Aleppon myöhemmisä muslimihallitsijoista esimerkiksi Saif al-Dawla ja Nur al-Din toteuttivat joitakin rakennushankkeita linnoituksella. Paljon suurempiin rakennustöihin ryhtyivät kuitenkin aijubidit, joiden jäljiltä on suurin osa nykyistä linnoitusta. Samasta syystä huomattava osa vanhemmista puolustusvarustuksista on kadonnut. Rakennushankkeita toteutti Salah al-Dinin eli länsimaalaisittain Saladinin poika al-Zahir Ghazi, joka hallitsi vuosina 1186–1216. Uudelleen rakennetusta linnoituksesta tuli monien muiden Syyrian sisämaan linnoitusten prototyyppi. Se kärsi huomattavia vaurioita mongolien hyökätessä Syyriaan vuosina 1260–1261. Kaupunki kärsi tuhoja Timur Lenkin hyökkäyksessä vuonna 1400. Aluetta hallinneet mamelukit toteuttivat korjauksia kaupungissa ja linnoituksella, mutta linnoitus oli akanut menettää merkitystään kaupnugin puolustuksen kannalta. Kun mamelukit ajautuivat sotaan Osmanien kanssa, sulttaani Qansuh al-Ghauri toi linnoitukselle suuren määrän omaisuutta, jotta se ei jäisi hänen kilpailijoidensa käsiin Egyptissä sotaretken aikana. Mamelukit kärsivät tappion Mardž Dabiqin taistelussa vuonna 1516 ja osmanihallitsija Selim I sai -al-Gaurin aarteen käsiinsä hänen saapuessaan Aleppoon ilman vastarintaa hieman voittonsa jälkeen.[1]

Aleppon muinaisesta kaupungista ja sen osana myös linnoituksesta tuli Unescon maailmanperintöluettelon kohde vuonna 1986[2] ja paikka oli suosittu matkailukohde.[3] Aleppon vanhakaupunki kärsi mittavia tuhoja Syyrian sisällissodan Aleppon taistelun aikana.[4] Linnoitus oli Bašar al-Assadin joukkojen tukikohta, jota kapinalliset yrittivät pitkään valloittaa.[1] Linnoitukselta toimivat esimerkiksi hallinnon tarkka-ampujat. Vuonna 2015 osa linnoituksen muuria romahti räjähdyksessä.[3]