Varhaisimmat tunnetut asutusjäänteet Efesoksen seudulla ovat peräisin myöhäiseltä kalkoliittiselta kaudelta ja varhaiselta pronssikaudelta 4000–2000-luvuilta eaa. 1300-luvulta eaa. paikalta on joitakin merkkejä mykeneläisten kreikkalaisten läsnäolosta. Tuon aikainen asutus sijaitsi nykyisellä Ayasolukin kukkulalla lähellä nykyistä Selçukia.[1][2]

 

Efesoksen Artemis. Veistos roomalaiselta kaudelta n. 125–175 jaa.

Joonialaiset kreikkalaiset asuttivat Efesoksen paikan noin 1000 eaa. Tuohon aikaan siellä oli alun perin kaarialaisten ja lelegien varhaisempi asutus, jossa oli Kybelelle eli Jumalten äidille omistettu pyhäkkö. Joonialaiset perustivat kaupunkinsa Koressokseen noin 1,2 kilometriä pyhäköstä länteen.[3][1] Kreikkalaisen perinteen mukaan siirtokuntalaisia johti Ateenan kuninkaan Kodroksen poika Androklos. Kaupungissa sijaitsi tämän jälkeen joonialaisten kuninkaallinen asunto tai kuninkaanistuin (basileion). Kuninkaallisen suvun jäseniä kutsuttiin nimityksellä basileus, ja heillä oli tiettyjä etuoikeuksia, kuten ensimmäinen istuin kisoissa, oikeus käyttää purppuraväriä sekä johtoasema Demeterin kulttimenoissa.[4][5]

Joonialaiset asuttajat yhdistivät paikalla harjoitetun varhaisemman kultin Artemiihin. Näin syntyi Efesoksen Artemis, hyvin itämainen muunnelma, joka poikkesi monin tavoin kreikkalaisesta Artemiista. Efesoksen Artemis oli kaupungin pääjumaluus, ja tunnettiin myös nimellä Efesia. Pausaniaan mukaan Efesoksen Artemiin temppelin perustivat Kaystros-joen poika Efesos ja autoktooninen Kresos.[4][6]

Kreikkalaisessa mytologiassa Efesoksen paikan alkuperäinen nimi oli Smyrna, mikä oli peräisin samannimisestä amatsonista.[4] Tätä ei kuitenkaan tule sekoittaa Smyrnan kaupunkiin. Efesoksen Smyrna on tunnistettu kyläksi, joka sijaitsi joonialaisten alkuperäisen siirtokunnan paikan lounaispuolella myöhemmän kaupungin keskustan paikalla, ja oli olemassa viimeistään 700-luvulla eaa.[1] Strabon selitti kylän nimen sillä, että osa se olisi ollut alkuperäinen Smyrna, josta osa efesoslaisista olisi lähtenyt ja perustanut varsinaisen Smyrnan kaupungin.[4] Toisaalta on ehdotettu, että Efesoksen Smyrnan olisivat asuttaneet Smyrnasta tulleet.[7] Smyrnan lisäksi Efesoksen varhaisina niminä esiintyvät myös Samorna, Trekheia, Ortygia ja Ptelea. Myös nimi Efesos oli peräisin yhdeltä amatsoneista.[4][8] Plinius vanhempi mainitsee vielä yhden nimen, Alope, joka kaupungilla olisi ollut Troijan sodan aikaan, sekä nimen Morges.[9] Kertomus amatsoneista kytkeytyy myös Artemiihin.[4]

Kimmerialaiset hyökkäsivät Lyydiaan kuningas Ardyksen aikana vuonna 645 eaa., ja etenivät Kaystroksen laaksoon uhaten Efesosta. Efesos oli jossakin vaiheessa sodassa myös Magnesian kanssa, minkä on täytynyt sijoittua aikaan ennen kuin kimmerialaiset tuhosivat Magnesian, sillä nämä tekivät ilmeisesti useamman hyökkäyksen alueelle.[4][1] 600-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla Efesoksesta tuli tyrannia, ja sen ensimmäisinä tyranneina toimivat Pythagoras ja Melas. 600-luvulla eaa. kaupungissa toimi varhaisin tunnettu elegisti Kallinos. Efesos löi omaa elektrum- ja hopearahaa 600-luvun eaa. lopulta lähtien.[7][1]

 

Efesoksen lyömä raha, n. 620–600 eaa. Kuvituksessa uroshirven etuosa sekä neliskulmainen rahaleima.

Efesos päätyi Lyydian vallan alle kuningas Kroisoksen aikana noin 560 eaa.[1] Se joutui Joonian kreikkalaiskaupungeista ensimmäisenä hyökkäyksen kohteeksi, mahdollisesti siksi, että se tarjosi Lyydialle yhteyden merelle.[4] Kroisos piiritti kaupunkia, jolloin efesoslaiset yhdistivät sen pitkällä köydellä Artemiin temppeliin, jota myös Kroisos kunnioitti.[10] Saatuaan kaupungin valtansa alle Kroisos rahoitti uuden Artemiin temppelin rakentamista ja siirrätti kreikkalaisten kaupungin vanhalta paikaltaan Koressokselta tasamaalle temppelin ympärille, ilman muureja. Noin 550 eaa. Efesos oli lyhyen aikaa demokratia ateenalaisen Aristarkhoksen toiminnan kautta.[1]

Persialaiset valtasivat Efesoksen Harpagoksen johdolla vuonna 546 eaa. 500-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla kaupungissa toimi ensimmäisenä sarkastina tunnettu Hipponaks. 500- ja 400-lukujen taitteen kummankin puolin siellä eli myös filosofi Herakleitos.[1] Tämän koulukuntaa kaupungissa kutsutaan efesoslaiseksi koulukunnaksi. Efesoksesta oli kotoisin myös 400-luvulla eaa. elänyt Hermodoros, Herakleitoksen ystävä, joka ajettiin maanpakoon. Hänen kerrotaan auttaneen roomalaisia decemvirejä Kahdentoista taulun lakien muotoilussa.[4]

Kun ateenalaiset ja eretrialaiset tekivät monien muiden joonialaisten kanssa sotaretken Sardiihin Joonian kapinan alussa vuonna 499 eaa., he purjehtivat Efesokseen ja jättivät laivansa Koressokseen. Muutamat efesoslaiset toimivat heidän oppainaan läpi Kaystroksen laakson ja yli Tmolos-vuorten. Sardiin poltettuaan joonialaiset perääntyivät, mutta persialaiset voittivat heidät Efesoksessa.[4][11] Laden taistelun vuonna 494 eaa. jälkeen Mykale-vuorelle paenneet khioslaiset siirtyivät yöaikaan Efesokseen, jossa naiset viettivät juuri Thesmoforia-juhlaa. Efesoslaiset, jotka luulivat tulijoita ryöväreiksi, surmasivat heidät tai ainakin useita heistä.[4][12] Efesoslaiset itse eivät ilmeisesti ottaneet osaa Joonian kapinaan, eikä heillä ollut laivoja mukana Laden taistelussa.[4] Kun Kserkses poltatti Vähän-Aasian kreikkalaiset temppelit noin vuonna 480 eaa., vain Efesoksen Artemiin temppeli säästettiin.[1]

Efesos oli demokratia arkaaisen kauden lopulta vuodesta 492 eaa. lähtien.[7] Klassisella kaudella Efesos kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon vuodesta 466 eaa. lähtien. Se esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 454/453–415/414 eaa. Efesos kapinoi Ateenaa vastaan peloponnesolaissodan aikana noin vuonna 414 eaa., jonka jälkeen se osallistui sotaan Spartan ja Persian puolella Ateenaa vastaan.[7][1]

Peloponnesolaissodan lopulla ateenalaiset nousivat maihin Efefoksessa Thrasylloksen johdolla, mutta heidät voitettiin.[13] Spartan laivasto rantautui Efesokseen Lysandroksen johdolla vuonna 407 eaa., sillä heidän tarkoituksenaan oli keskustella Kyyroksen kanssa Sardiissa. Ateenalaiset, jotka pitivät tukikohtanaan Notionia, päätyivät spartalaisten kanssa meritaisteluun, jossa heidät voitettiin jälleen.[14] Aigospotamoin taistelun jälkeen efesoslaiset pystyttivät Artemiin temppeliin Lysandroksen patsaan. Spartan menetettyä asemansa ja Kononin voitettua Knidoksen taistelun vuonna 394 eaa., efesoslaiset kuitenkin pystyttivät temppeliinsä Kononin ja Timotheoksen patsaat, minkä myös samoslaiset tekivät Heraionissa.[4][15]

 

Efesoksen lyömä tetradrakhma, n. 387–295 eaa. Kuvituksessa mehiläinen ja kaupungin nimen alkukirjaimet ΕΦ, Ef sekä uroshirvi, taatelipalmu ja virkamiehen nimi ΠΑΡΘΕΝΙΟΣ, Parthenios.

Herostratos poltti Efesoksen Artemiin temppelin vuonna 356 eaa.[1] Aleksanteri Suuri saapui kaupunkiin armeijoineen vuonna 334 eaa. Hän tarjoutui rakentamaan temppelin uudelleen, mutta efesoslaiset kieltäytyivät tarjouksesta. Efesoksen viimeinen tyranni oli Hegesias, joka murhattiin vuonna 323 eaa.[1] Efesos löi omaa pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[7]

 

Efesoksen lyömä tetradrakhma, n. 258–202 eaa. Kuvituksessa Artemis sekä uroshirvi, virkamiehen nimi ΣΩΣΙΣ, Sōsis ja kaupungin nimen alkukirjaimet ΕΦ, Ef.

Efesos alkoi kasvaa hellenistisellä kaudella eli Aleksanteri Suuren ajan jälkeen. Se vaihtoi omistajaa useaan kertaan diadokkisodissa. Aluksi Efesos kuului Lysimakhoksen alueisiin. Lysimakhos perusti kaupungin uudelleen noin vuonna 290 eaa. ja siirrätti sen Artemiin temppelin ympäristöstä nykyisin tunnetulle paikalleen noin 1,5 kilometriä lännemmäksi, tuolloiselle merenrannalle, ja rakensi muurit kaupungin ympärille.[1] Hän myös antoi sille vaimonsa Arsinoen mukaan nimen Arsinoeia (tai vain Arsinoe). Uusi nimi ei kuitenkaan jäänyt pysyvään käyttöön, vaan vanha nimi palautui Lysimakhoksen kuoleman jälkeen. Joskus Lysimakhoksen kaupunkiin on viitattu myös nimellä Nea Efesos, ”Uusi Efesos”.[3][4][16]

Strabon kertoo, etteivät asukkaat halunneet siirtyä uuteen paikkaan. Siksi Lysimakhos odotti voimakasta sadetta ja käski sitten tukkia vesiojat, niin että vanha, tasangolla sijainnut kaupunki alkoi tulvia. Tämän jälkeen asukkaat muuttivat uuteen paikkaan mielellään. Stefanos Byzantionlainen kertoo toisen version, jonka mukaan vanha kaupunki olisi tuhoutunut luonnollisessa Kaystros-joen tulvassa, jossa hukkui paljon asukkaita.[4][8] Pausaniaan mukaan Lysimakhos siirrätti uuteen Efesokseensa asukkaita Kolofonista ja Lebedoksesta, mikä merkitsi näiden kaupunkien taantumaa.[4][17]

Lysimakhoksen valtakausi kesti tämän kuolemaan vuoteen 281 eaa. saakka. Tämän jälkeen Efesos kuului Seleukideille. Ptolemaios II valtasi kaupungin vuonna 260 eaa. ja Antiokhos III takaisin Seleukideille vuonna 197 eaa.[1] Hannibal pakeni Antiokhoksen luokse Efesoksen kautta noin vuonna 195–190 eaa., ja nämä tapasivat kaupungissa.[4][1][18]

Antiokhos talvehti kaupungissa Rooman–Syyrian sodana aikana, piti sitä päämajanaan ja suunnitteli koko Vähän-Aasian liittämistä valtakuntaansa.[4][19] Vuonna 191 eaa. hänen laivastonkomentajansa Polyksenidas kärsi tappion merellä Rooman ja Eumenes II:n yhdistynyttä laivastoa vastaan, ja vetäytyi Efesokseen, jonka sataman roomalaiset sulkivat.[1][20] Roomalaiset valtasivat Efesoksen Antiokhoksen kärsimän tappion jälkeen.[1]

 

Efesoksen arkeologista aluetta ja Kuretes-katua.

 

Efesoksen arkeologista aluetta, taustalla Efesoksen teatteri.

Roomalaiset jakoivat armeijansa kolmeen osaan, ja yksi osa asettui Magnesiaan, yksi Tralleikseen ja yksi Efesokseen.[4][21] Roomalaiset liittivät Efesoksen Pergamonin alueisiin kiitoksena Eumeneelle tuesta sodassa Antiokhosta vastaan. Attalos II:n aikana kaupungin satama kärsi vahinkoja, kun Kaystroksen suulle rakennettiin aallonmurtaja, jonka oli tarkoitus vähentää sataman liettymistä, mutta kävikin päin vastoin. Viimeinen Attaloksista, Attalos III, kuoli vuonna 133 eaa. ja jätti valtakuntansa perintönä roomalaisille. Tällöin Aristonikos, jonka äiti oli efesoslainen ja isä äidin väitteen mukaan Eumenes, yritti saada Pergamonin kruunun itselleen. Efesoslaiset vastustivat yritystä, ja hänet kukistettiin meritaistelussa Kymen edustalla.[4]

Tämän jälkeen, eli vuodesta 133 eaa., Efesos kuului Rooman valtakuntaan, ja toimi samalla perustetun roomalaisen Asian (Vähän-Aasian) provinssin pääkaupunkina ja maaherran pääasiallisena asuinpaikkana.[4] Mithridateen sodissa 88–66 eaa. Efesos tuki Mithridates VI:tta. Kaupunkilaiset kaatoivat roomalaisten patsaat. Kaikki kaupungin roomalaiset surmattiin, myös sellaiset, jotka olivat hakeneet sieltä turvaa. Mithridates nai Monimen, kaarialaisen Filopoimen Stratonikeialaisen tyttären, ja teki Filopoimenista Efesoksen hallitsijan. Efesoslaiset kuitenkin murhasivat pian Mithridateen sotapäällikön Zenobioksen. Sulla rankaisi efesoslaisia siitä, että nämä olivat luopuneet Roomasta. Tämän jälkeen kaupunki menetti itsenäisen poliittisen merkityksensä.[4][1]

Roomalaisella kaudella Efesos esiintyy paikkana, jonka kautta roomalaiset tyypillisimmin saapuivat Vähään-Aasiaan. Cicero kävi kaupungissa ensimmäisen kerran vuonna 74 eaa. ja toisen kerran matkallaan Kilikian provinssiinsa vuonna 51 eaa., jolloin hänet otettiin vastaan juhlallisuuksilla ikään kuin hän olisi tullut maaherraksi Efesokseen itseensä.[4][22] Siellä kävivät myös muun muassa Metellus Scipio ennen Farsaloksen taistelua, Julius Caesar samoihin aikoihin vuonna 48 eaa., Cassius ja Brutus vuonna 44 eaa. ennen Filippoin taistelua sekä Marcus Antonius vuonna 41 eaa. saman taistelun jälkeen. Antonius armahti Efesoksessa pääosan Cassiuksen ja Brutuksen kannattajista, ja vaati kaupunkilaisilta hyvitykseksi korkeita veroja. Samoihin aikoihin kaupungissa murhattiin Kleopatran karkotettu sisar Arsinoe IV. Antoniuksen ja Kleopatran laivasto kokoontui Efesoksessa ennen heille tappiollista Aktionin taistelua. Taistelun jälkeen voittoisa Octavianus kävi Efesoksessa vuonna 30/29 eaa. ja antoi efesoslaisten pystyttää kaupunkiinsa temppelin jumalaksi julistetulle Julius Caesarille.[4][1][23]

Strabon kävi Efesoksessa vuonna 29 eaa., ja kuvaa kaupungin tuonaikaista kukoistusta. Se oli koko Asian provinssin tärkein kauppapaikka, ja merkittävä satama, josta kuljetettiin Vähän-Aasian tuotteita Roomaan.[4][1] Kaupunki kärsi suuria vaurioita maanjäristyksessä vuonna 23 jaa., ja sitä kunnostettiin osaksi keisarillisilla rahoilla.[1]

 

Paavalin saarna Efesoksessa. Eustache Le Sueur, 1649.

Apostoli Paavali tuli Efefokseen toisella lähestysmatkallaan noin vuonna 52 jaa. yhdessä Priscillan ja Aquilan kanssa.[1][24] Tämän jälkeen kaupungissa toimi juutalaiskristillinen saarnaaja Apollos.[1][25] Paavali palasi Efesokseen kolmannella lähetysmatkallaan ja viipyi siellä kolme vuotta, noin 53–55 jaa., ja oli sen seurakunnan varsinainen perustaja.[1][26][27] Apostolien tekojen mukaan kaupungissa syntyi Paavalin siellä ollessa mellakka, kun kaupungin hopeasepät, jotka valmistivat hopeasta Artemiin temppelin pienoismalleja, pelkäsivät menettävänsä tulonsa uuden uskon levitessä. Heidät kutsui koolle hopeaseppä Demetrios, ja mellakan keskuksena oli Efesoksen teatteri, jossa huudettiin ”Suuri on Efesoksen Artemis!” -huutoja. Lopulta kaupungin sihteeri sai mellakan rauhoittumaan.[26] Myös muun muassa Luukas kävi Efesoksessa.[1]

Paavali osoitti myöhemmin Efesoksen seurakunnalle Uuteen testamenttiin kuuluvan Kirjeen efesolaisille.[4][26] Myöhemmin sille oli osoitettu myös Ignatioksen kirje efesolaisille. Efesoksen seurakunta oli yksi Aasian seitsemästä seurakunnasta Johanneksen ilmestyksessä, ja esiintyy niistä ensimmäisenä.[28] Efesoksen ensimmäinen piispa oli Timotheos (Timoteus), joka kärsi marttyyrikuoleman ensimmäisen vuosisadan lopulla.[1] Kristinuskon vahvistuessa Efesoksesta kehittyi tärkeä pyhiinvaelluskohde, sillä legendan mukaan apostoli Johannes ja Neitsyt Maria olivat muuttaneet sinne Palestiinasta.[29][30]

 

Efesoksen lyömä raha, n. 222–235. Kuvituksessa keisari Severus Alexander sekä filosofi Herakleitos.

Barea Soranus yritti maaherrana Neron aikana toimiessaan avata kaupungin liettynyttä satamaa, jonka Attaloksen toiminta oli osaksi pilannut.[4][31] Roomalaisen kauden Efesoksesta olivat kotoisin muun muassa maantieteilijä Artemidoros Efesoslainen sekä samanniminen unienselittäjä, joka tunnetaan erotukseksi yleensä nimellä Artemidoros Daldislainen. Vuonna 98 Efesoksessa toimi pakanafilosofi Apollonios Tyanalainen. Keisari Trajanus kävi kaupungissa vuonna 113/114. Keisari Hadrianus kävi siellä kahdesti, vuosina 124 ja 129/130. Myöhempi keisari Antoninus Pius toimi prokonsulina Efesoksessa vuonna 135/136. Keisari Lucius Verus kävi kaupungissa vuonna 162/163 sotaretkellään Parthiaan. Paluumatkalla vuonna 166/167 Veruksen joukot levittivät kulkutautia Efesoksen kautta.[1]

Efesos kärsi suuria tuhoja maanjäristyksessä jälleen vuonna 262. Pian tämän jälkeen sinne hyökkäsivät gootit. Muun muassa Artemiin temppeli tuhoutui, eikä kaupunki palannut enää entiseen loistoonsa, vaikka sitä kunnostettiinkin. Efesos lakkasi lyömästä rahaa samoihin aikoihin. Lisää tuhoisia maanjäristyksiä iski kaupunkiin noin vuosina 350–375. Kaupunkia rakennettiin uudelleen voimakkaasti 300-luvun lopulla.[1][2]

 

Efesoksen kirkolliskokous kuvattuna mosaiikissa Notre-Dame de Fourvièren basilikassa Lyonissa.

Kolmas ekumeeninen kirkolliskokous, Efesoksen kirkolliskokous, järjestettiin Efesoksessa vuonna 431.[1] Siinä käsiteltiin Kristuksen olemukseen liittyviä teologisia kysymyksiä, ja päätettiin myöntää Neitsyt Marialle nimitys Jumalansynnyttäjä (Theotokos). Kristittyjen keisareiden aikana Efesos tunnettiin nimityksellä ”Aasian ensimmäinen ja suurin metropolis” (ἡ πρώτη καὶ μεγίστη μητρόπολις τῆς Ἀσίας, hē prōtē kai megistē mētropolis tēs Asias).[4]

 

Efesoksen niin kutsutun Terassitalon 2 freskojen entisöintiä.

Antiikin aikaisen kaupungin paikka jäi sisämaahan lopullisesti bysanttilaisen keskiajan kuluessa. Osa asutuksesta siirtyi bysanttilaisen linnan ympärille nykyiselle Ayasolukin kukkulalle noin kolmen kilometrin päähän. Seudun satama siirrettiin nykyiseen Kuşadasıin, joka sijaitsee rannikolla noin 20 kilometrin päässä. Efesoksen kaupunki pieneni ja keskittyi Koressoksen alueelle, ja se ympäröitiin entistä pienemmän alueen kattaneilla bysanttilaisilla muureilla. Antiikin aikainen paikka säilyi asuttuna 900-luvulle saakka.[30][1][2] Sen korvannut Ayasolukin kukkulan asutus on kehittynyt nykyiseksi Selçukin kaupungiksi, joka toimii piirikunnan pääkaupunkina. Osmanit valtasivat sen vuonna 1426.[3][1]

Efesoksen rakennusten kiviä on uudelleenkäytetty myöhempiin rakennuksiin, ja niitä on viety todennäköisesti aina Konstantinopoliin saakka. Tämä selittää muun muassa suurikokoisen Artemiin temppelin häviämisen lähes kokonaan ajan kuluessa. Lopulta antiikin aikainen kaupunki peittyi, kun maanpinta alueella kohosi joen littymisen seurauksena samalla kun rannikko siirtyi.[4]

Kaupungin paikka tunnistettiin 1800-luvulla, jonka jälkeen alkoivat myös sen kaivaukset. 1900-luvun aluessa kaivauksia johti D. G. Hogarth. Vuodesta 1896 Efesoksen ja Artemiin temppelin arkeologisia kaivauksia on suorittanut Itävallan arkeologinen instituutti. Kaivaukset jatkuvat edelleen.[32] Efesoksen arkeologinen alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2015.[33]