Padmasambhava eli Guru Rinpoche oli buddhalainen ylimys, jonka sanotaan tuoneen Vajrayana-buddhalaisuuden Tiibetiin ja Bhutaniin 700-luvulla.

Legendan mukaan Padmasambhava varttui Uddiyanan kuningaskunnassa, missä kuningas huomasi hänen pyhyytensä jo kahdeksanvuotiaana, ja adoptoi nuoren Padmasambhavan. Valtataisteluiden takia hän joutui lähtemään maanpakoon ja aloitti matkan kohti Kashmiria. Hän seuraili Indus-jokea ja löysi suojapaikan Tiibetin alaisesta Baltistanista. Kashmirissa asuessaan Padmasambhava vihkiytyi buddhalaismunkiksi, ja hänestä tuli tantra-joogi. Hän matkusti Nepaliin Kathmandun laaksoon ja eli siellä Lang-le-shon luolassa. Siellä hän koki valaistumisen. Padmasambhava perusti monia opetuskeskuksia ja laati uskonnollisia kirjoituksia, jotta Vajrayanaa voisi levittää kaikkialle maailmaan. Vuonna 747 Tiibetin kuningas Trisong Detsen kutsui Padmasambhavan Tiibetiin, jossa hän tarinan mukaan karkoitti buddhalaisen temppelin rakennustöitä häiritsevät kummitukset ja valvoi sitten temppelin valmistumista vuoteen 749. Padmasambhava kuoli noin vuonna 804.

Bhutanissa sijaitseva Tiikerin pesä on tärkeä pyhiinvaelluskohde, sillä Padmasambhavan kerrotaan pyhittäneen paikan ja meditoineen siellä.

Padmasambhavaan yhdistetään eritityisesti vajra guru -mantra: om ah hum vajra guru padma siddhi hum.