Xunantunich ( mayojen ääntäminen: [ʃunanˈtunitʃ] ) on muinaisten mayojen arkeologinen alue Länsi-Belizessä, noin 110 kilometriä Belize Citystä länteen, Cayon alueella. Xunantunich sijaitsee harjanteen päällä Mopan-joen yläpuolella, hyvin näkyvissä Guatemalan rajalle - joka on vain 1 km: n päässä länteen. Se toimi Mayan kansalais seremoniallisena keskuksena myöhään ja Terminal Classic -kaudella Belize Valley -alueen alueelle. Tällä hetkellä, kun alue oli huipussaan, Belizessä asui lähes 200 000 ihmistä.

Xunantunichin nimi tarkoittaa Mayan kielellä "Lady Veistos" (Mopanin ja Yucatecin yhdistelmänimi Xunaan (Noble lady) Tuunich (veistoksen kivi)), ja kuten monet Mayan arkeologisille kohteille annetut nimet, se on moderni nimi; muinainen nimi on tällä hetkellä tuntematon. "Kivinen nainen" viittaa naisen aaveeseen, jonka useat ihmiset väittivät asuvan tällä alueella vuodesta 1892 lähtien. Hän on pukeutunut kokonaan valkoiseen, ja hänen silmänsä ovat tulipunaiset. Hän yleensä ilmestyy "El Castillon" eteen, nousee kiviportaita ja katoaa kivimuuriin.

Ensimmäiset modernit tutkimuspaikat Thomas Gann teki 1890-luvun puolivälissä. Gann muutti Britanniasta ja palveli Cayon piirikirurgina ja piirikomissaarina British Hondurasissa vuodesta 1892. Hän valitsi tämän alueen asettumaan, koska hän oli kiinnostunut mayojen arkeologiasta ja halusi tutkia ( aika) alkuperäiskansojen tuntemattomia ihmeitä. Gannin seuraaja Sir J.Eric S. Thompson toteutti metodisemman lähestymistavan ja pystyi luomaan alueen ensimmäisen keraamisen kronologian. Tärkeimmät viimeaikaiset arkeologiset ryhmät, jotka työskentelevät Xunantunichissa ja ympäröivällä alueella, ovat Xunantunichin arkeologinen projekti (XAP) ja Xunantunichin siirtokuntatutkimus (XSS).

Vuosina 1959–60 Cambridge-retkikunta Brittiläiseen Hondurasiin saapui siirtomaahan, ja sen arkeologi jäsen Euan MacKie suoritti useita kuukausia kaivauksia Xunantunichissa. Hän kaivoi ryhmän B rakenteen A-11 ylemmän rakennuksen ja vasta löydetyn asuinrakennuksen A-15, aivan pääkompleksin ulkopuolella. Käyttämällä eurooppalaista menetelmää pinnallisten kerrostumien stratigrafian yksityiskohtaiseen kirjaamiseen (muurausrakenteita itse ei leikattu laajasti), hän pystyi päättelemään, että molemmat rakennukset oli murskattu äkillisessä katastrofissa, joka merkitsi klassisen ajan miehityksen loppua. Syyeksi ehdotettiin alustavasti maanjäristystä; se päätellään puhtaasti kaivettujen todisteiden perusteella ja myös rakenteen A-6 ('El Castillo') ylärakennuksen erittäin vahingoittuneesta tilasta. Hän pystyi myös vahvistamaan Thompsonin rakentaman keramiikkasekvenssin myöhemmän osan. MacKien yksityiskohtainen raportti on "Kaivaukset Xunantunichissa ja Pomonassa, Belize, vuosina 1959–60". British Archaeological Reports (Int. -Sarja), 251, 1985: Oxford.

Viljelijät, jotka ruokkivat Xunantunichissa asuvia ihmisiä, asuivat tyypillisesti pienissä kylissä jaettuna sukulaisiin perustuviin asuinryhmiin. Maatilat olivat levinneet laajasti maisemaan, vaikka itse Xunantunichin keskusta onkin suhteellisen pieni. Nämä kylät olivat taloudellisesti omavaraisia, mikä voi olla syy siihen, miksi Xunantunich kesti niin kauan kuin ne; he eivät olleet riippuvaisia kaupungista huolehtimasta heistä. Asutustiheys oli suhteessa maaperän laatuun, jokien läheisyyteen ja paikallisiin poliittisiin historiaihin. Koska maanviljelijät olivat vakiintuneet tontteihinsa, he eivät halua olla mukana politiikassa, joka oli jatkuvassa mullistuksessa hyökkäävien voimien ja muun vuoksi. Muita lähellä olevia Mayan arkeologisia kohteita ovat Chaa Creek ja Cahal Pech, Buenavista del Cayo ja Naranjo.