Suur-Zimbabwe on Zimbabwessa sijaitseva rauniokaupunki. Šonat perustivat kaupungin 1000-luvulla ja siitä muodostui merkittävä kauppakaupunki, joka oli 1300- ja 1400-luvuilla Zimbabwen kuningaskunnan pääkaupunki. Suur-Zimbabwe hylättiin kuitenkin 1400-luvun lopulla. Varmaa syytä ei tiedetä, mutta kaupunki oli käytännössä autio jo 1500-luvulla. Parhaimmillaan kaupungissa oli 10 000–20 000 asukasta.

Suur-Zimbabwen merkittävimmät rakennukset ovat kukkulalinnoitus ja soikea rakennus, joka on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurin esihistoriallinen rakennelma. Soikea rakennus näyttää muuratulta aitaukselta, ja sen sisällä on pienempiä aitauksia ja korkea kartionmuotoinen torni. Kukkulalinnoituksen ja soikean rakennuksen välissä on laaksoraunioita. Rakennusten kivimateriaali on louhittu graniitista ja muurit on rakennettu ilman laastia.

Ensimmäiset raunioista kuulleet eurooppalaiset yhdistivät ne raamatulliseen tarinaan Saban kuningattaresta, ja ensimmäisenä paikalla käynyt länsimainen kirjoittaja Karl Mauch päätteli valkoihoisten rakentaneen kaupungin. British South Africa Company käytti väitteitä hyväkseen, jotta voisi perustella valkoihoisten vallan nykyisen Zimbabwen alueella. Eurooppalaiset siirtomaaisännät väittivät pitkään, että Suur-Zimbabwe oli valkoisten rakentama. Zimbabwen itsenäistyttyä vuonna 1980 raunioiden poliittinen merkitys säilyi, sillä uusi hallitus halusi yhdistää kansan niiden avulla. Suur-Zimbabwesta löydetyistä lintuesineistä muodostui uuden valtakunnan symboli, ja Zimbabwen lintu on kuvattu muun muassa maan lipussa.