Enisalan kylä (turkki: Yeni Sala, bulgaria: Ново село, " New Village") on linnoituksen paikka, joka hallitsee läheisiä Razelmin ja Babadagin järviä (aiemmin lahtia). 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alkupuolella se rakennettiin valvomaan alueen läpi kulkevia matkustusreittejä. Linnoituksen kolme kuusikulmaista tornia ovat ainoita tämän tyyppisiä koko Dobrujan alueella. Sen rakentajista on useita kilpailevia teorioita. Toisaalta jotkut historioitsijat katsovat, että sen arkkitehtuuri muistuttaa länsimaista suunnittelutapaa, ja katsovat sen joko genovalaisten, joilla oli useita kauppapaikkoja alueella, tai bysanttilaisten, jotka hallitsivat aluetta ajoittain. Toisaalta toiset historioitsijat pitävät torneja hyvin samanlaisina kuin Tsepinasta, Shumenista, Perperikonista ja Vidinistä löydetyt tornit, minkä seurauksena ne ovat bulgarialaiset, joiden tiedetään myös hallinneen aluetta tiettyinä aikoina todennäköisen rakennusajan aikana. Kaikki kirjalliset maininnat linnoituksesta ovat sen hylkäämisen jälkeisiä, mikä tekee selvän merkinnän epätodennäköiseksi. Ottomaanit valloittivat linnan ensimmäisen kerran vuosina 1388/1389, ja se valtasi takaisin vuosina 1416/1417 lyhyen Valakian vallan jälkeen. Uuden poliittisen tilanteen ja kauppaa vaikeuttavien hiekkasylkien kehittymisen vuoksi linnoitus rappeutui vähitellen ja lopulta hylättiin 1400-luvun lopulla.