Sebilj-suihkulähde Baščaršija-aukiolla Sarajevon vanhassakaupungissa

 

Keisarinmoskeija

Sarajevon historia on pitkä ja värikäs. Nykyisen Sarajevon alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Alue joutui myös Rooman imperiumin valtaamaksi, jolloin nykyisen Sarajevon paikalla oli Aquae Sulphurae -niminen kaupunki. Keskiajalla Sarajevo oli osa Bosnian Vrhbosna-nimistä hallintoaluetta.

Nykyisen Sarajevon kaupungin perustamisajankohtana pidetään vuotta 1461[1], jolloin ottomaanihallitsija Isa-beg Ishaković muutti Brodac-nimisen kyläpahasen pääkaupungiksi rakentamalla sinne muun muassa moskeijan (Carova Džamija eli Keisarinmoskeija), torin, kylpylän ja kuvernöörin linnan (Saray), josta kaupunki sai nykyisen nimensä. Näiden rakennustöiden ansiosta Sarajevo kasvoi nopeasti alueen suurimmaksi kaupungiksi.

1500-luvulla kaupunki kasvoi. Hallitsija Gazi Husrev-begin aikana rakennettiin suurin osa nykyistä vanhaakaupunkia. Sarajevosta tuli Istanbulin jälkeen Balkanin tärkein kaupunki. Se tuli tunnetuksi lukuisista moskeijoistaan: 1500-luvun puolivälissä niitä oli kaupungissa jo yli sata. 1660-luvulla Sarajevon väkimäärän arvioidaan olleen yli 80 000. Vuonna 1697 kaupunki paloi kuitenkin maan tasalle ottomaaneja vastaan suoritetun ryöstöretken seurauksena. Kaupunki jälleenrakennettiin, mutta se ei saavuttanut aikaisempaa loistoaan ja Travnik sai pääkaupungin aseman.

Vuonna 1878 kaupungin valtasi Itävalta-Unkari. Tulipalossa suuri osa kaupungin keskustaa paloi, ja jälleenrakennus johti ainutlaatuiseen sekoitukseen länsimaista ja itämaista arkkitehtuuria. Itävalta-Unkarin hallintoaikana Sarajevo teollistui, länsimaistui ja uudenaikaistui. Muun muassa latinalaiset aakkoset otettiin käyttöön.

Ensimmäiseen maailmansotaan johtanut tapahtumaketju alkoi Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914, kun opiskelija Gavrilo Princip murhasi siellä Itävalta-Unkarin kruununperillisen, arkkiherttua Frans Ferdinandin ja hänen vaimonsa Sophien ”Sarajevon laukauksissa”.

Ensimmäinen maailmansota koetteli kaupunkia, ja neljän verisen sotavuoden jälkeen Sarajevosta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, jonka nimi myöhemmin muutettiin Jugoslaviaksi. Toisessa maailmansodassa Sarajevon valtasivat saksalaiset. Sodan jälkeen Sarajevo kasvoi ja teollistui voimakkaasti. Uusia kommunistityyppisiä lähiöitä rakennettiin vanhastakaupungista länteen. Voimakkainta kasvu oli 1980-luvun alussa, sillä vuoden 1984 talviolympialaiset pidettiin Sarajevossa. Olympialaiset olivat menestys ja matkailu elinkeinona kasvoi.

Jugoslavian liittotasavallan jouduttua sisällissotaan serbijoukot piirittivät Sarajevon 6. huhtikuuta vuonna 1992. Seurannut Sarajevon piiritys oli nykyajan pisin piiritys ja se kesti syyskuuhun 1995 asti. Piiritys aiheutti suurta tuhoa kaupungille. Kaupunki oli jatkuvan kranaattitulen kohteena ympäröiviltä kukkuloilta, ja tuskin ainoakaan rakennus säästyi vaurioilta. Jälleenrakennustyöt aloitettiin heti sodan jälkeen, ja suurin osa kaupungista on saatu kunnostettua.