Saint-Malo oli yksi ranskalaisista kaupungeista, jotka oli nimetty linnoitukseksi Saksan Atlantin muuri -ohjelman mukaisesti, ja sen sotaa edeltävää puolustusta laajennettiin huomattavasti ennen liittoutuneiden maihinnousua Normandiaan kesäkuussa 1944. Osana heidän hyökkäyssuunnitelmiaan liittoutuneiden aikomuksena oli valloittaa kaupunki, jotta sen satamaa voitaisiin käyttää tarvikkeiden purkamiseen. Vaikka tämän tarpeellisuudesta käytiin keskustelua elokuussa, kun liittoutuneiden joukot murtautuivat Normandiasta ja saapuivat Bretagneen, Saint-Malo päätettiin vangita sen sijaan, että se hillitsisi sen sataman turvaamiseksi ja saksalaisen varuskunnan poistamiseksi.

Kun ensimmäiset yritykset valloittaa paikka epäonnistuivat, Yhdysvaltain armeija aloitti piiritysoperaation. Jalkaväkijoukot hyökkäsivät ja voittivat suuria määriä linnoitettuja saksalaisia u200bu200bpaikkoja tykistöjen ja lentokoneiden tuella. Linnoitus Saint-Malon reunalla oli viimeinen Saksan asema mantereella, joka kesti, ja se antautui 17. elokuuta. Laajojen ilma- ja meripommitusten jälkeen läheisen Cézembren saaren varuskunta antautui 2. syyskuuta. Saksan purkutyöt tekivät Saint-Malon käyttämisestä satamana epäkäytännöllistä. Kaupunki vaurioitui myös pahoin taistelun aikana ja rakennettiin uudelleen sodan jälkeen.