Pláka (Ateena)

Historia

Lysikrateen muistomerkki.

Pláka on rakennettu antiikin Ateenan asuinkorttelien päälle.[1] Arkaaisella kaudella kaupungin keskus on saattanut sijaita Plákan paikalla. Muun muassa Ateenan niin kutsutun Arkaaisen agoran sekä Prytaneionin oletetaan sijainneen Plákan alueella jossakin Akropoliin koillis- tai itäpuolella.[2][3][4][5]

Nimi ”Pláka” on mahdollisesti peräisin siitä, että 1400-luvulla alueella asui arvaniitteja, jotka kutsuivat sitä nimellä Pliak Athina (”Vanha Ateena”). Toisaalta nimi voi tarkoittaa myös ”laakeaa” aluetta. Pláka on käytännössä se Ateenan kaupunki, josta tuli itsenäistyneen Kreikan pääkaupunki vuonna 1834.[6][7]

Kaupunginosan nykyiset rakennukset ovat pääosin peräisin 1800-luvulta, ja monet rakennuksista edustavat uusklassista arkkitehtuuria. Alueen kadut ovat kapeita ja niiden reitti seuraa monin osin antiikin aikaisia ja keskiaikaisia katuja. Eräs näistä on Tripódon-katu, joka noudattaa antiikin aikaista Kolmijalkojen kadun eli Tripodien kadun reittiä.

↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Greeka ei löytynyt ↑ Hansen, Mogens Herman: Sources for the Ancient Greek City-State, s. 214–115. Symposium August, 24-27 1994, Acts of the Copenhagen Polis Centre, ISSN 1398-7151. Kgl. Danske Videnskabernes Selskab, 1995. ISBN 8773042676. Teoksen verkkoversio. ↑ The Ancient Agora of Athens Athens Greece. Viitattu 19.4.2016. ↑ Schmalz, Geoffrey C. R.: The Athenian Prytaneion Discovered?. Hesperia: The Journal of the American School of Classical Studies at Athens, Jan.–Mar., 2006, 75. vsk, nro 1, s. 33–81. Artikkelin verkkoversio. ↑ Harris-Cline, Diane: Archaic Athens and the Topography of the Kylon Affair. The Annual of the British School at Athens, 1999, 94. vsk, s. 309–320. Artikkelin verkkoversio. ↑ Facaros, Dana & Theodorou, Linda: Peloponnese and Athens, s. 90. Cadogan Guide Greece: Peloponnese and Athens Series. New Holland Publishers, 2008. ISBN 1860113966. Teoksen verkkoversio. ↑ Andersson, Per J.: ”Ateena alue alueelta”, Ateena ja Kreikan saaret, s. 68–72. Mondo. ISBN 952-99247-3-9.