Panaman kanava on Panaman kannaksen poikki kulkeva kanava. Se on 82 kilometriä pitkä ja yhdistää Tyynenmeren ja Atlantin toisiinsa. Kanava kulkee Panamankannaksen alavimman kohdan poikki ja nousee korkeimmalle Gatúnin tekojärvellä, joka on 26 metriä merenpinnan yläpuolella. Kanava avattiin liikenteelle ensi kertaa 15. elokuuta 1914.
Kanava on tärkeä oikoreitti laivoille, jotka muuten joutuisivat kiertämään Etelä-Amerikan Kap Hornin ympäri 13 000 kilometrin matkan.
Vuosittainen liikenne kanavassa on kasvanut vuoden 1914 tuhannesta laivasta yli 14 000 laivaan (2008). Kanavasta oli kulkenut vuoteen 2008 mennessä yli 815 000 alusta.
Panaman kanavan historian ensimmäinen askel otettiin jo vuonna 1513, kun espanjalainen tutkimusmatkailija Vasco Núñez de Balboa ylitti Panamankannaksen ensimmäisenä eurooppalaisena. Sen aikainen tekniikka ja tietämys eivät kuitenkaan vielä riittäneet edes aloittamaan kanavan rakentamista.[1]
Varsinainen kanavahanke alkoi virallisesti vuonna 1880, kun ranskalainen insinööri Ferdinand de Lesseps päätti aloittaa kanavan rakentamisen kannaksella.[2] Ajatus kanavan rakentamisesta Nicaraguaan oli myös ollut esillä, sillä maan suurimmalta järveltä Nicaraguanjärveltä ei olisi ollut vaikeata päästä Karibianmereltä Tyynellemerelle[1]. Kanava kuitenkin rakennettiin Panamaan, sillä kannas on siellä kapeampi kuin missään muualla Keski-Amerikassa.
Vuoteen 1889 mennessä ranskalaisten hanke oli törmännyt moniin ongelmiin. Lukuisat onnettomuudet, kanavan yhtiön rahoituskriisi ja korruptioskandaalit pakottivat Ranskan luopumaan keskeneräisestä kanavahankkeesta vuoden 1889 lopussa.[1]
Vuonna 1903 Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt osti Ranskalta keskeneräisen kanavatyömaan hintaan 40 miljoonaa dollaria. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1904, ja kanava avattiin liikenteelle vuonna 1914.[2]
Yhdysvallat hallinnoi kanavavyöhykettä vuoteen 1977 asti, jolloin Yhdysvaltojen ja Panaman välille allekirjoitettiin sopimus, jonka nojalla Yhdysvallat ja Panama sopivat kanavan yhteishallinnasta vuoteen 1979 mennessä. Yhdysvallat luovutti kanavan virallisesti Panaman haltuun 31. joulukuuta 1999,[3] kuten sopimus edellytti.
Viimeinen sotilaallinen operaatio, jonka Yhdysvallat suoritti Panamassa, oli vuodenvaihteessa 1989–1990 suoritettu operaatio Just Cause, jossa Yhdysvaltain armeija miehitti Panaman kaupungin ja pidätti Panaman sotilasjuntan johtajan, kenraali Manuel Noriegan, jota epäiltiin rahanpesusta ja huumekaupasta[3].
Vuonna 2006 Panaman presidentti Martín Torrijos käynnisti suunnitelmat kanavan laajennustyöstä.[4] Laajennustyöt aloitettiin vuonna 2007.[5]
Kanavan laajennuksen oli tarkoitus valmistua vuoden 2015 lopulla,[6] ja alustava budjetti koko työlle oli 6,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Hinta-arvioon oli varattu inflaatiovaraa. Uusittu kanava kaksinkertaisti kanavan kapasiteetin ja mahdollisti suurempien alusten ajamisen sulkujen läpi.[7] Kanavan laajennusprojekti oli myöhässä yhdeksän kuukautta arvioidusta aikataulusta.[6] Uudistettu kanava avattiin 26. kesäkuuta 2016, mutta sen käyttöönotossa on ollut ongelmia.[8][9]
Lisää uusi kommentti