Cimitero Monumentale [tʃimiˈtɛːro monumenˈtaːle] ("Monumentaalinen hautausmaa") on yksi Milanon kahdesta suurimmasta hautausmaasta Italiassa, toinen on Cimitero Maggiore. Se on tunnettu runsaasti taiteellisia hautoja ja muistomerkkejä.

Arkkitehti Carlo Maciachinin (1818–1899) suunnitteleman suunnitelman mukaan oli tarkoitus yhdistää useita pieniä hautausmaita, jotka olivat hajallaan ympäri kaupunkia, yhdeksi paikaksi.

Virallisesti avattu vuonna 1866, se on sittemmin ollut täynnä laaja valikoima nykyaikaisia ja klassisia italialaisia veistoksia sekä kreikkalaisia temppeleitä, hienostuneita obeliskejä ja muita alkuperäisiä teoksia, kuten Trajanuksen pylvään pienennetty versio. Monet haudoista kuuluvat merkittäviin teollisuusdynastioihin, ja ne ovat suunnitelleet taiteilijat, kuten Adolfo Wildt, Giò Ponti, Arturo Martini, Agenore Fabbri, Lucio Fontana, Medardo Rosso, Giacomo Manzù, Floriano Bodini ja Giò Pomodoro.

Pääsisäänkäynti kulkee suuren Famedion , massiivisen Hall of Fame -tyyppisen uus-keskiaikaisen tyylin marmorista ja kivestä rakennuksen läpi, joka sisältää joidenkin kaupungin ja maan arvostetuimpien kansalaisten haudat, mukaan lukien kirjailija Alessandro Manzoni.

Arkkitehti Mario Palantin suunnittelema Civico Mausoleo Palanti on hauta, joka on rakennettu ansiokkaille "Milaneseille" tai Milanon kansalaisille. Noin 800 natsinkeskitysleirillä tapetun milanolaisen muistomerkki sijaitsee keskellä, ja se on BBPR-ryhmän työtä, jonka muodostivat johtavat italialaisen rationaalisen arkkitehtuurin edustajat, joihin kuului Gianluigi Banfi.

Hautausmaalla on erityinen osa niille, jotka eivät kuulu katoliseen uskontoon, ja juutalainen osasto.

Sisäänkäynnin lähellä on pysyvä näyttely tulosteita, valokuvia ja karttoja hautausmaan historiallisesta kehityksestä. Se sisältää kaksi 1920-luvulla rakennettua akkukäyttöistä sähköautoa.