Herodesin kaudella Masadaan rakennetun palatsin raunioita.

Muille alueen arkeologisille kohteille tyypillisesti varhaisimmat merkit ihmisistä Masadasta ovat jo kalkoliittiselta kaudelta 4000–300-luvuilta ennen ajanlaskun alkua. Paikalta on löydetty esimerkiksi tekstiilejä ja keramiikkaa. Paikalta on tehty löytöjä myös sittemmältä rautakaudelta. Hellenistiseltä kaudelta ei ole juurikaan arkeologista näyttöä ennen Herodesin valtakautta. Paikalla olevat kaksi vesisäiliötä on mahdollisesti rakennettu enne Herodesia, mutta varmuutta ei ole. Paikkaa alettiin rakentaa laajemmassa mittakaavassa vasta Herodesin kaudella. Historiallisista lähteistä Masada tunnetaan lähinnä juutalaisen Roomassa eläneen historioitsija Josephuksen kirjoituksista. Josephus kirjoitti Masadasta kreikaksi. Nimi Masada lienee johdettu heprean ja aramean linnaketta tarkoittavasta sanasta mezad. Josephus esittää paikan alkuperästä kaksi eri tarinaa, ensimmäisen mukaan paikan rakennuttivat "muinaiset kuninkaat" ja toisen mukaan "ylipappi Joonatan". Joonatanin tarkemmasta henkilöllisyydestä ei ole selvyyttä.Joitakin Josephuksen tarinaa tukevia viitteitä on löydetty esimerkiksi seleukidien aikaisista kolikoista. Strabon ja Plinius mainitsevat Masadan kirjoituksissaan lyhyesti.[1]

Herodes joutui pakenemaan parthialaisten tukemaa Antigonosta Jerusalemista vuonna 40 ennen ajanlaskun alkua. Josephuksen tarinan mukaan Herodes jätti perheensä ja varuskunnan Masadaan lähtien itse Roomaan. Antigonos piiritti Masadan, joka kesti kuitenkin Herodesin paluuseen ja voittoon saakka. Sittemmin herodes rakennutti paikkaa linnoitukseksi itselleen peläten mahdollisesti juutalaisten kansannousua omaa valtaansa vastaan. Huomattavan sotilalalisen uhan muodosti myös Kleopatran hallitsema Egypti. Herodesin kaudella Masadaan rakennettiin kolme palatsia, parakit, kolme kyyhkyslakkaa (colombaria), kylpylä ja kaksikerroksinen muuri. Muurien kivi oli vuorelta hakattua dolomiittia ja yksityiskohtaisemmat arkkitehtoniset rakennelmat pehmeämpää muualta tuotua kiveä.[1]

 

Roomalaisten rakennuttama ramppi Masadan muurille.

 

Roomalaisten Masadan piirityksen aikana rakentaman leirin ja piiritysmuurin jäänteet.

Herodes kuoli vuonna 4 eaa. ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan vuonna 6 ajanlaskun alun jälkeen. Paikalla lienee ollut tämän jälkeen roomalainen varuskunta. Ensimmäisen juutalaissodan puhjetessa vuonna 66 jaa. Masadan valtasivat selootien tikarimiesten (sicarii) ryhmittymä Menahemin johdolla. Jerusalemin kukistuttua vuonna 70 monet jäljelle jääneistä kapinallisista pakenivat Masadaan. Roomalainen kuvernööri Lucius Flavius Silva piiritti Masadan vuonna 73 tai 74. Linnoitus kukistui muutaman kuukauden kestäneen piirityksen jälkeen. Josephuksen mukaan linnoituksessa olleet 960 miestä, naista ja lasta tekivät juokkoitsemurhan antautumisen sijaan. Masadan roomalaiset piiritysvarustelmat kuuluvat pnykypäiviin asti parhaiten säilyneiden joukkoon. Piirityksen aikana roomalaiset rakensivat masadan ympärille piiritysmuurin ja kahdeksan leiriä piirittäville joukoille. Muurinmurtajaa varten Masadan muurille rakennettiin ramppi (agger) maa- ja kiviaineksesta.[1]

Masadan valtauksen jälkeen roomalaisilla oli jonkin aikaa leiri vuoren huipulla. Viimeisin löydetty kolikko tuolta ajanjaksolta on ajoitettu vuoteen 112. Paikka hylättiin samalla vuosisadalla. 400-luvulla Bysantin valtakunnan kaudella paikka otettiin jälleen käyttöön, kun sille rakennettiin luostari. Luostari on mahdollisesti muutamissa historialliissa lähteissä mainittu Marda. Luostari hylättiin ilmeisesti islamin saapumisen jälkeen 600-luvulla. Juutalaisten keskuudessa Masadan tekivät uudelleen tunnetuksi etenkin Josephuksen Juutalaissodan historian käännös hepreaksi vuonna 1931 ja siitä tuli juutalaisen vastarinnan symboli. Israelin asevoimien panssarijoukkojen asevelvolliset vannovat sotilasvalansa Masadan huipulla. Vuonna 1966 perustettiin Masadan kansallispuisto ja vuoren huipulle vietiin köysirata vuonna 1971.[1] Masada liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2001.[2]