Luurankorannikko on kaistale Afrikan lounaisrannikkoa Namibian Cape Crossin niemen ja Angolan Kunenejoen välissä.

Nimensä rannikko on saanut useista haaksirikoista, sillä rannikko on laivoille hyvin vaarallinen sumun ja voimakkaiden merivirtojen vuoksi. Rannikon suolainen ilma hävittää nopeasti haaksirikkoutuneen laivan ohuet puu- ja metalliosat ja jättää rungosta rannalle luurankomaisen hylyn moneksi vuodeksi. Myös sisämaahan vettä turhaan etsimään harhailleet merimiehet ovat usein jättäneet luurankonsa hiekkaan.

Rannikko on hyvin kuiva ja sateeton, ja suurin osa siitä kuuluu Namibin aavikkoon. Hiekkadyynit ulottuvat rantaan saakka ja saattavat kasvaa yli 400 metrin korkuisiksi. Kunene on rannikon ainoa pysyvä joki. Sateiden vaikutuksesta syntyvät väliaikaiset joet eivät yleensä virtaa merelle saakka.

Rannikon vesissä elää hylkeitä ja monia merilintuja. Maalla liikkuu esimerkiksi norsuja, kirahveja, seeproja, paviaaneja, hyeenoja ja antilooppeja. Eläimet saavat vettä seudun muutamasta luonnollisesta kaivosta. Kasvit saavat juurillaan vettä kuivien jokiuomien alta. Pieni osa rannikosta on nykyisin suojelualuetta, jossa eläimiä ei saa metsästää.

Rannikkovedet ovat antarktisen Benguelanvirran vuoksi kylmiä, yleensä alle 15 celsiusastetta. Sen vuoksi aamuisin nousee paksu sumu, joka leviää pitkälle sisämaahan saakka. Koppakuoriaiset ja matelijat saavat tästä aamusumusta nestettä juodakseen.