Greenwichin observatorion paikkeilla on ollut huomattavia rakennuksia Vilhelm Valloittajan ajasta saakka.[1] Lähellä nykyistä merimuseota sijaitseva Greenwich Palace on Henrik VIII:n synnyin­paikka; Tudor-dynastia asui Greenwichin linnassa, joka oli nykyisen observatorion paikalla.

Kuninkaallisen tähti­tornin perustamista ehdotti vuonna 1764 Jonas Moore, joka toimiessaan tykistön kenraalina sai kuningas Kaarle II:n vakuuttumaan siitä, että observatorio oli tarpeellinen ja että John Flamsteed oli nimitettävä sen johtajaksi.[2] Tykistö­virasto sai tehtäväkseen observatorion rakentamisen, ja Moore toimitti sinne omalla kustan­nuk­sellaan tärkeimmät havainto­välineet ja muut laitteet. Observatorion vanhimman osan, Flamsteed Housen, suunnitteli Christopher Wren, toden­näköisesti Robert Hooken avustuksella, ja se oli ensimmäinen Britanniaan tieteellisiin tarkoituksiin suunniteltu rakennus. Rakennus­kustannukset olivat 520 puntaa, mikä ylitti budjetin 20 punnalla. Rakennusaineet saatiin suurelta osin Duke Humphreyn tornin perustuksista, mikä johti Flamsteedin harmiksi siihen, että rakennuksen suuntaus poikkesi todellisesta pohjois­suunnasta noin 13 astetta.

Alkuperäisessä observa­toriossa oli aluksi Flamsteedin tähti­tieteellisten taulukkojen laatimiseksi käyttämiä tieteellisiä kojeita. Myöhemmin se sai muitakin tehtäviä kuten virallisen ajan ilmoittamisen, ja sinne sijoitettiin myös merenkulun almanakkaa (The Nautical Almanac) julkaiseva Her Majesty's Nautical Almanac Office.

Moore lahjoitti kaksi Thomas Tompionin rakentamaa kelloa, jotka sijoitettiin 20 jalan korkuiseen Octagon Room -nimiseen, rakennuksen keskeisimpään huoneeseen. Ne olivat epätavallista mallia: kummassakin oli 3,96 metrin (13 jalan) pituinen heiluri, jonka heilahdus­aika oli neljä sekuntia. Ne olivat myös tuon ajan tarkimmat kellot, joiden käynti poikkesi oikeasta ajasta vain seitsemän sekuntia vuoro­kaudessa.

Brittiläiset tähti­tieteilijät ovat vanhastaan käyttäneet Kuninkaallista tähti­tornia mittausten lähtö­kohtana. Rakennuksen läpi kulkee kuitenkin neljä meridiaania, jotka eri aikoina on määritelty nolla­meridiaaneiksi. Vuonna 1851 käyttöön otettu ja kansain­välisessä konferenssissa vuonna 1884 vahvistettu nolla­meridiaani kulkee observatoriossa olevan George Biddell Airyn rakentaman meridiaaniympyrän kautta. Nolla­meridiaani merkittiin jo varhain observatorion pihalle messinkisellä nauhalla, joka myöhemmin on vaihdettu ruostu­matto­masta teräksestä valmis­tettuun, ja joulu­kuun 16. päivästä 1999 lähtien se on merkitty öisin myös voimak­kaalla vihreällä laserilla, joka loistaa rakennuksen pohjois­puolella Lontoon öisellä taivaalla.

Nykyisin on kuitenkin otettu käyttöön uusi nolla­meridiaani, joka sijaitsee 5,31 kulmasekuntia idempänä ja ohittaa Greenwichin observatorion 102,5 metriä sen itä­puolelta. Näin ollen Airyn meridiaani­ympyrän koordinaatit nykyisen käytännön mukaisesti ovat 51°28′40,1235″ pohjoista leveyttä, 0°0′5,31″ läntistä pituutta.[3]

Greenwichin keski­aurinko­aika (engl. Greenwich Mean Time, lyh. GMT) määriteltiin vuoteen 1954 saakka Greenwichissä tehtyjen tähti­tieteellisten havaintojen avulla. Sen jälkeen GMT laskettiin muissa observatorioissa tehtyjen havaintojen perusteella. GMT:n nykyinen virallinen nimitys on Universal Time (UT), ja se lasketaan galaksin ulko­puolisten radio­lähteiden avulla ja muunnetaan sen jälkeen muihin muotoihin, joita ovat esimerkiksi UT0 (UT kaukaisessa observa­toriossa), UT1 (UT korjattuna napa­liikkeen vuoksi) ja UTC (Coordinated Universal Time, UT SI-järjestelmän mukaisina sekunteina korjattuna karkaussekuntien avulla siten, että se poikkeaa UT1:stä enintään 0,9 sekuntia).

Jotta muiden olisi helpompi tarkastaa kellonsa GMT:n mukaiseksi, kuninkaallinen tähtitieteilijä asetti vuonna 1833 observatorion huipulle aika­merkki­pallon. Se pudotetaan edelleen alas joka päivä ympäri vuoden klo 13 Britannian virallista aikaa, joka on talvella sama kuin GMT, mutta tunnin sitä edellä kesä­ajan ollessa voimassa.[4]

Observatorioon kohdistui pommi-isku 15. helmikuuta 1894. Se oli toden­näköisesti ensimmäinen "kansainvälisen terrorismin" ilmentymä Britanniassa. Pommi räjähti vahingossa ollessaan vielä ranskalaisen 26-vuotiaan anarkistin Martial Bourdinin kädessä Greenwich Parkissa lähellä observatoriota. Bourdin kuoli 30 minuuttia myöhemmin. Ei tiedetä, miksi hän valitsi kohteekseen observatorion tai oliko se tarkoitettu räjähtämään muualla. Kirjailija Joseph Conrad kirjoitti tapauksen pohjalta romaanin Anarkistit (engl. The Secret Agent).

 

24-tuntinen kello observatorion portilla (Shepherd Gate). Sen tuntiosoitin tekee poikkeuksellisesti vain yhden kierroksen vuorokaudessa.

 

Entinen Royal Greenwich Observatory Herstmonceuxissa, East Sussexissa

Suuren osan 1900-lukua Royal Greenwich Observatory -niminen tutkimuslaitos (RGO) ei nimestään huolimatta toiminut Greenwichissä. Vuonna 1924 laitoksen magnetismia tutkiva ja meteoro­loginen osasto siirrettiin Abingeriin, koska tuolloin Greenwichin läheisyydessä kulkeva rautatie sähköis­tettiin ja sen sähkövirta häiritsi magneettisia mittauksia. Itse asiassa jo sitä ennen laitoksen oli ollut huomautettava, etteivät sen läheisyydessä kulkevat raitiovaunut saaneet käyttää kiskoja ja maata käyttämänsä virran paluu­johtimena.

Toisen maailman­sodan alettua vuonna 1939 monet osastot evakuoitiin, osa muualle Lontooseen, osa Abingeriin, Bradfordiin ja Bathiin, ja toiminnot Greenwichissä vähennettiin pienimpään mahdolliseen.

Sodan jälkeen vuonna 1947 observatorio päätettiin siirtää Herstmonceuxin linnaan ja sitä ympäröivälle 1,3 km²:n alueelle, 70 kilometriä eteläkaakkoon Green­wichistä lähelle Hailshamia East Sussexia. Päätös tehtiin, koska valosaaste haittasi havaintoja Lontoossa. Vaikka kuninkaallinen tähti­tieteilijä Harold Spencer Jones muutti linnaan 1948, tieteellinen henkilö­kunta pysyi Greenwichissä, kunnes observatorion rakennukset valmistuivat vuonna 1957. Pian jälkeen muut aiemmin toisistaan erilleen sijoitetut osastot siirtyivät nekin kaikki Herstmonceuxiin.

Isaac Newtonin teleskooppi rakennettiin Herstmonceuxissa vuonna 1967, mutta vuonna 1979 se siirrettiin Kanarian­saarille Roque de los Muchachosin observatorioon. Vuonna 1990 Greenwichin kuninkaallinen observatorio siirrettiin Cambridgeen.[5]

Vuonna 1998 Cambridgessä toiminut lakkautettiin Hiukkas­fysiikan ja tähti­tieteen tutkimus­neuvoston päätöksen mukaisesti. The Nautical Almanacia julkaiseva Her Majesty’s Nautical Almanac Office siirtyi tällöin Rutherford Appleton Laboratoryn yhteyteen. Muu toiminta siirtyi Edinburghiin UK Astronomy Technology Centreen. Linnan alueella toimivat nykyisin kanadalaisen Queen's Universityn kansain­välinen opinto­keskus ja The Observatory Science Centre,[6] jota ylläpitää Science Projects Limited.

 

Greenwichin kuninkaallinen observatorio