Geghardin luostari (armeniaksi: Գեղարդ) on omalaatuinen rakennelma Armeniassa Kotajk'in maakunnassa. Osittain viereisten kallioiden sisään rakennettu luostari on myös listattu UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Vaikka Neitsyt Marialle omistettu pääkirkko on rakennettu 1215 ja sen suuri eteisosa 1215–1225, kerrotaan, että Georgios Valontuoja perusti luostarin 300-luvulla luolassa sijainneen pyhän lähteen paikalle. Vanhin, 600-luvulla valmistunut luostarin muurien ulkopuolella sijaitseva luolakirkko on omistetty luostarin perustajalle. Luostaria on tästä syystä kutsuttu aiemmin nimellä Ayrivank (luolan luostari). Vuonna 1240 rakennettiin pääkirkon eteisestä aukeava vasemmanpuoleinen luolakappeli, jossa on lähdevesiallas- Veden uskotaan olevan erityisen pyhää tai aiankin tuovan onnea. Eteisen oikealle puolelle avattiin 1263 toinen luolakappeli. Kirkon ulkopuolella on vielä yksi kiveen kaivettu luolakirkko.

Luostarin nykyisten rakennusten valmistumisen (900–1200 -luvut) jälkeen luostarin nimi muutettiin viitaamaan keihääseen, josta luostarin nykynimi on peräisin. Nykyäänkin siitä käytetään usein nimeä Geghardavank (Գեղարդավանք, keihään luostari), sillä luostarissa kerrotaan säilytetyn pitkään muiden muinaismuistojen seassa keihästä, jolla roomalaissotilas haavoitti Jeesusta ristiinnaulitsemisen aikana. Sittemmin keihäs on siirretty Etšmiadzinin katedraalin museoon.

Jyrkkäreunaiset kalliot, jotka reunustavat Geghardia, kuuluvat Azat-joen rotkoon. Osa luostarikompleksin kirkoista on kokonaan kaivettu esiin kalliosta, kun osa on yksityiskohtaisia rakennuksia, joiden ulkoseinät ovat arkkitehtuurisesti monimuotoisia ja huoneet ovat syvällä kalliossa.