Galápagossaaret

Galápagossaaret (esp. Islas Galápagos) on Ecuadorille kuuluva 8 010 neliökilometrin laajuinen saaristo Tyynessämeressä. Galápagossaarilla asui vuoden 2017 arvion mukaan 30 890 ihmistä, ja niiden pääkaupunki on Puerto Baquerizo Moreno. Saaristoon kuuluu 13 yli kymmenen neliökilometrin saarta, ja suurin saarista on Isabela, jonka pohjoisosan päiväntasaaja halkaisee. Galápagossaaret ovat muodostuneet 3–6 miljoonaa vuotta sitten, ja ne ovat edelleen vulkaanisesti aktiivisia. Maasto on jyrkkärinteistä, ja monet saaret ovat tulivuoren huippuja.

Suurin osa Galápagossaarista kuuluu puoliaavikkoiseen kuivakkokasvien vyöhykkeeseen, mutta ylängöillä kasvaa muun muassa pilvimetsiä ja rannikoilla mangrovea. Galápagossaarilla elää monia eliöitä, joita ei tavata missään muualla. Ne ovat lajiutuneet mantereelta tulleista lajeista. Charles Darwinin tutkimia darwininsirkkuja tunnetaan saarilta 13 lajia, ja jokainen laji on sopeutunut ...Lue lisää

Galápagossaaret (esp. Islas Galápagos) on Ecuadorille kuuluva 8 010 neliökilometrin laajuinen saaristo Tyynessämeressä. Galápagossaarilla asui vuoden 2017 arvion mukaan 30 890 ihmistä, ja niiden pääkaupunki on Puerto Baquerizo Moreno. Saaristoon kuuluu 13 yli kymmenen neliökilometrin saarta, ja suurin saarista on Isabela, jonka pohjoisosan päiväntasaaja halkaisee. Galápagossaaret ovat muodostuneet 3–6 miljoonaa vuotta sitten, ja ne ovat edelleen vulkaanisesti aktiivisia. Maasto on jyrkkärinteistä, ja monet saaret ovat tulivuoren huippuja.

Suurin osa Galápagossaarista kuuluu puoliaavikkoiseen kuivakkokasvien vyöhykkeeseen, mutta ylängöillä kasvaa muun muassa pilvimetsiä ja rannikoilla mangrovea. Galápagossaarilla elää monia eliöitä, joita ei tavata missään muualla. Ne ovat lajiutuneet mantereelta tulleista lajeista. Charles Darwinin tutkimia darwininsirkkuja tunnetaan saarilta 13 lajia, ja jokainen laji on sopeutunut omanlaiseensa ympäristöön. Saarten lajistoon kuuluvat myös muun muassa galápagoksenjättiläiskilpikonna ja ainoa merielämään sopeutunut lisko merileguaani. Saarten luonto on korkean kotoperäisyysasteen takia herkkää, ja suurimpana uhkana sille pidetään vieraslajien leviämistä.

Galápagossaaret löysi vuonna 1535 Panamán piispa Tomás de Berlanga. Espanja hallitsi saaria vain nimellisesti, ja niistä tuli merirosvojen ja valaanpyytäjien tukikohta. Ecuadorin alaisuuteen saaret siirtyivät vuonna 1832, minkä jälkeen niitä aletiin asuttaa. Saarien väkiluku pysyi pitkään pienenä, mutta väestönkasvu ja matkailu alkoivat kiihtyä, kun lentoliikenne saarille alkoi 1960-luvulla. Matkailusta onkin tullut Galápagossaarten tärkein talouden ala. Maanviljelyä rajoittaa se, että suurin osa pinta-alasta kuuluu Galápagosin kansallispuistoon ja vain 3,3 prosenttia maa-alasta on sen ulkopuolella.

Historia
 
Ambrose Cowleyn tekemä Galápagossaarten kartta.
Löytäminen

Galápagossaaret löysi vuonna 1535 Panaman piispa Tomás de Berlanga, jonka alus ajautui saarille matkalla Peruun. Hän antoi saarille nimen Las Encantadas ja ihmetteli kirjoituksissaan saarten tuhansia kilpikonnia.[1] Inkaperinteen mukaan kuningas Túpac Inca Yupanqui olisi kuitenkin vieraillut tutkimusmatkallaan ”Tulen saarilla” 1400-luvulla. On mahdollista, että inkat ovat käyneetkin Galápagossaarilla, mutta Túpac Inca Yupanquin todennäköisempi kohde oli Pääsiäissaari.[2] Flaamilainen kartantekijä Abraham Ortelius antoi saarille nimeksi ”Galápagos” espanjalaisen kilpikonnia tarkoittavan sanan mukaan.[3]

Merirosvojen ja valaanpyytäjien aika

Galápagossaarilla kävi de Berlangan jälkeen useita espanjalaisia aluksia, ja saarista tuli myös merirosvojen tukikohta.[1] Englantilaiset merirosvot kaappasivat 1600- ja 1700-luvuilla Tyynellämerellä useita kauppalaivoja. Tunnetuimpia rosvoista oli John Cooke. Hänen kanssaan saarilla olivat vuonna 1684 muun muassa William Dampier, joka kirjoitti teoksessaan A New Voyage Round the World ensimmäisen laajan kuvauksen saarista, ja Ambrose Cowley, joka teki niistä ensimmäisen kartan.[3]

Galápagossaarilla alkoi 1800-luvulla käydä enemmän ihmisiä, kun niille löysivät valaanpyytäjät.[2] Tätä edesauttoi James Colnettin 1790-luvulla Britannian amiraliteetille tekemä raportti, jossa hän piti saaria sopivana valaanpyytäjien tukikohtana. Kylmät merivirrat houkuttelevat Galápagossaarille kaskelotteja, joita pyydettiin öljyn takia ja joiden kanta lopulta romahti.[4] Valaanpyytäjät metsästivät ruoaksi valaiden lisäksi myös kilpikonnia, lintuja ja joskus myös iguaaneja. Saarilla tapettiin 1800-luvulla jopa 200 000 kilpikonnaa,[2] ja ne hävisivät kokonaan Floreanalta, Rábidalta ja Santa Feltä.[4] Valaanpyynti alkoi vähentyä 1860-luvulla, kun kaskelotit olivat harvinaistuneet.[2] Saarilla kävivät kuitenkin 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla lähes kaikki Tyynenmeren valaanpyyntialukset, muun muassa Acushnet mukanaan kirjailija Herman Melville, joka kuvaili saaria pienoisromaanissaan Lumotut saaret.[4]

Ensimmäiset uudisasukkaat

Galápagossaarten ensimmäinen dokumentoitu asukas oli irlantilainen Patrick Watkins, joka jätettiin 1800-luvun alkupuolella Floreanalle hänen riideltyään kapteeninsa kanssa. Hän asui saarella kaksi vuotta, kunnes onnistui kaappaamaan aluksen ja purjehtimaan Guayaquiliin.[4]

Espanja hallitsi Galápagossaaria nimellisesti vuoteen 1832 asti, jolloin ne siirtyivät Ecuadorille.[2] Ranskalais-espanjalainen José de Villamil oli alkanut edellisenä vuonna edistää saarten asuttamista. Hänen tilaamansa tutkimuksen perusteella Galápagossaarilla kasvavan Roccella gracilis -jäkälälajin kerääminen olisi taloudellisesti kannattavaa. Jäkälästä saatiin väriainetta. Villamil suostutteli juuri itsenäistyneen Ecuadorin hallitusta ottamaan saaret haltuunsa. Presidentti Juan José Flores tuki Villamilia, joten 12. helmikuuta 1832 saaret liitettiin Ecuadoriin.[5]

Ecuadorin hallitus antoi Villamilille asutusoikeuden Floreanalle.[2] Ensimmäiset asukkaat olivat sotilaita, jotka olivat osallistuneet Ecuadorissa vallankaappausyritykseen. Saarista tulikin rangaistussiirtola. Villamilin mukana saapui myöhemmin samana vuonna 80 muuta uudisasukasta.[5] Jäkälänkeruu kuitenkin epäonnistui, ja Villamil antoi periksi. Hänen tilalleen tuli väkivaltainen José Williams, jonka kapinalliset uudisasukkaat ajoivat saarelta pois. Villamilin perustama asutuskeskus hylättiin vuonna 1852.[4]

José Valdizán ja Manuel Julián Cobos puolestaan asuttivat San Cristobálin.[6] Cobos perusti 1870-luvulla El Progreson kylän, johon hän toi uudisasukkaiksi noin sata vankia. He viljelivät hedelmiä, sokeriruokoa ja vihanneksia sekä rakensivat sokeritehtaan. Yhteisö kukoisti vähän aikaa mutta muuttui hiljalleen väkivaltaiseksi tyranniaksi. Työntekijät olivat käytännössä Cobosin orjia. He saivat palkan rahassa, joka kävi vain Cobosin kaupoissa. Cobos surmattiin kapinassa vuonna 1904.[7] Antonio Gil puolestaan perusti vuonna 1897 plantaasin Isabelalle, ja Santa Cruzille asettui vuonna 1900 ryhmä norjalaisia.[6]

Darwin ja muut tieteilijät

Saaret saivat maailmanlaajuista mainetta, kun englantilainen luonnontieteilijä Charles Darwin vieraili niillä vuonna 1835.[1] Hän saapui saarille 15. syyskuuta HMS Beaglen retkikunnassa. Darwin tutki saarten eläimiä ja keräsi viiden viikon aikana näytekokoelman. Darwin ei itse aluksi huomannut näytteidensä ainutlaatuisuutta, mutta Lontoossa John Gould huomautti häntä darwininsirkkuina nykyään tunnettujen lintujen monimuotoisuudesta.[8] Darwin viittasi sirkkuihin vuonna 1859 julkaistussa teoksessaan Lajien synty.[1]

Tiedemaailma kiinnostui hiljalleen saarista, ja monet luonnontieteilijät keräsivät saarilta erilaisia näytteitä. Rollo Beckin johtama retkikunta keräsi vuosina 1901 ja 1905 yli 76 000 näytteen kokoelman. William Beebe puolestaan matkusti saarille vuosina 1923 ja 1925. Hänen kirjansa nostivat entisestään saarten mainetta.[9]

Sota-aika ja kolmas vankila
 
Ilmakuva Yhdysvaltain tukikohdasta toisen maailmansodan aikana.

Monet suurvallat alkoivat kiinnostua Galápagossaarista 1900-luvun alussa Panaman kanavan rakentamisen takia, koska saarilta olisi ollut mahdollista valvoa kanavaliikennettä. Yhdysvallat, Britannia ja Ranska tekivät tarjouksia saarten vuokraamisesta, mutta Ecuador ei suostunut. Kun Japani hyökkäsi Pearl Harboriin 1941, Panaman kanavan suojaaminen muodostui entistä tärkeämmäksi. Ecuador antoikin Yhdysvalloille luvan käyttää Baltran saarta ilmatukikohtanaan.[10]

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1944 Ecuador perusti Isabelalle Galápagossaarten kolmannen vankilan. Sinne siirrettiin vuonna 1946 noin kolmesataa vankia karuihin oloihin. Muistona vankilasta on niin kutsuttu Kyynelten muuri, tarpeeton rakennelma, jota vangit laitettiin rakentamaan vain, jotta he eivät ehtisi aiheuttaa ongelmia. Turhan rakennustyön ja karujen olojen takia vuonna 1958 puhjenneessa kapinassa kuoli sekä vankeja että vartijoita. Ecuadorin hallitus sulki vankilan seuraavana vuonna.[11]

Suojelu ja matkailun kasvu

Galápagossaarten suojelua alettiin edistää 1930-luvulla. Ecuadorin hallitus julisti vuonna 1936 saaret kansallisvarannoksi ja perusti komission tutkimaan saarten suojelua. Ecuador perusti 15. kesäkuuta 1959 Galápagossaarten kansallispuiston. Samana vuonna Belgiassa perustettiin Charles Darwin Foundation, joka aloitti toimintansa saarilla Charles Darwinin tutkimusasemalla ja jonka tehtävä oli kouluttaa, estää vieraslajien leviämistä ja suojella uhanalaisia lajeja.[12]

Ensimmäiset matkailijat tulivat Galápagossaarille vuonna 1934, kun ryhmä seikkailijoita saapui sinne Stella Polaris -risteilyaluksella.[13] Galápagossaaret avautuivat laajamittaiselle matkailulle vasta 1960-luvun lopulla, kun säännöllinen lentoyhteys alkoi houkutella saarille matkailijoita ja asukkaita. Vielä 1950-luvulla Galápagossaarilla asui vain runsaat tuhat ihmistä, mutta asukasluku alkoi 1960-luvulla kasvaa.[10]

Galápagossaarten kiinnostavuutta on lisännyt niiden asema Unescon maailmanperintökohteena. Asema annettiin saarille vuonna 1978. Turismin kasvun myötä myös väestönkasvu alkoi nopeutua. Vuonna 1974 väestönkasvu oli 4,4 prosenttia, mutta vuonna 1990 se oli jo 5,9 prosenttia. Saarille muuttoa alettiin kuitenkin hillitä 1990-luvulla. Vuonna 1998 solmittiin laki saarten suojelusta ja kestävästä kehityksestä.[6] Se on rajoittanut saarille muuttoa ja hidastanut väestönkasvua. Vuonna 2010 väestönkasvu oli 3,3 prosenttia.[14] Turismi on kuitenkin edelleen kasvussa: vuonna 2000 Galápagossaarilla vieraili noin 70 000 matkailijaa ja vuonna 2014 jo noin 216 000.[10]

Galápagossaarten asemaa koskeva laki on aiheuttanut saarilla myös vastustusta. Aasiassa suurta herkkua olevien merimakkaroiden pyyntikiintiöt aiheuttivat väkivaltaisia yhteenottoja kalastajien ja kansallispuiston henkilökunnan välillä.[15] Lakia uudistettiin vuonna 2015, mikä sai aikaan rauhanomaisia mielenosoituksia. Lain vastustajat pelkäävät, että se mahdollistaisi hotellien rakentamisen kansallispuiston alueelle.[16]

↑ a b c d Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä britannica ei löytynyt ↑ a b c d e f Discovery, Pirates, and Whalers Galapagos Geology on the Web. Department of Geological Sciences. Viitattu 23.6.2018. (englanniksi) ↑ a b Humphreys & Küffner, s. 336. ↑ a b c d e Humphreys & Küffner, s. 337. ↑ a b Oxford, Peter & Watkins, Graham: Galapagos Colonists galapagos.org. Viitattu 6.8.2018. (englanniksi) ↑ a b c Plan Galápagos, s. 54. Humphreys & Küffner, s. 360. Humphreys & Küffner, s. 338. Permanent Settlement 2/3: Early Colonisation Discovering Galapagos. 2018. Galapagos Conservation Trust. Viitattu 11.10.2018. (englanniksi) ↑ a b c Humphreys & Küffner, s. 339. Permanent Settlement 3/3: A Floating Prison Discovering Galapagos. 2018. Galapagos Conservation Trust. Viitattu 11.10.2018. (englanniksi) The Conservationists Galapagos Conservancy. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi) Sustainable Tourism 1/5: History of Tourism Discovering Galapagos. 2018. Galapagos Conservation Trust. Viitattu 11.10.2018. (englanniksi) Plan Galápagos, s. 55. Humphreys & Küffner, s. 340. Humphreys & Küffner, s. 341.
Photographies by:
Statistics: Position
6746
Statistics: Rank
10210

Lisää uusi kommentti

Esta pregunta es para comprobar si usted es un visitante humano y prevenir envíos de spam automatizado.

Turvallisuus
341267985Click/tap this sequence: 1876

Google street view

Where can you sleep near Galápagossaaret ?

Booking.com

What can you do near Galápagossaaret ?

487.424 visits in total, 9.187 Points of interest, 404 Tallennuskohteet, 50 visits today.