Römerbergillä sijaitseva historiallinen raatihuone Römer lukeutuu kaupungin tunnusmerkkeihin.

 

Frankfurt noin vuonna 1612.

 

Toisessa maailmansodassa tuhoutunutta vanhaakaupunkia.

Nykyisen Frankfurt am Mainin alueella on ollut asutusta jo nuoremmalta kivikaudelta alkaen. Ennen vuotta 100 Mainin laaksoon kehittyi roomalainen sotilastukikohta. Sitä seurasi roomalaisten siirtokunta Nida, joka sijaitsi nykyisen Heddernheimin kaupunginosan alueella. Alemannit tuhosivat siirtokunnan hyökkäyksellään. Mainin pohjoisrannan kahlaamon ("Furt") kohdalla oli frankkilainen (Frank+Furt=Frankfurt eli "Frankkien kahlaamo") kuningashovi, joka kohosi kukoistukseensa 700-luvulla. Varhaisin kirjallinen maininta Frankfurt am Mainista on Kaarle Suuren regensburgilaiselle Pyhän Emmeramin luostarille osoittamassa asiakirjassa 22. helmikuuta 794. Vuonna 843 Frankfurtista tuli itäfrankkien valtakunnan pääkaupunki ja 1220 se sai vapaan keisarinkaupungin aseman (Freie Reichsstadt).

Frankfurtissa oli järjestetty kuninkaanvaaleja jo vuodesta 1147, samoihin aikoihin kaupungin ympärille rakennettiin muuri. Vuonna 1356 siitä tuli virallisesti Saksan kuninkaiden valitsemispaikka. Vuosina 1562–1792 kaupunki oli keisareiden kruunauspaikka. 1200- ja 1300-luvulla Frankfurt toimi Reinin–Mainin alueen kaupunkien liiton pääpaikkana. Vuoden 1300 tienoilla Frankfurt peri Ranskan Champagnen aseman lännen ja idän välisen kaupan välittäjänä ja siitä kasvoi Euroopan kauppa- ja tavaraliikenteen keskuspaikka. Frankfurt oli jatkuvasti riidoissa Hanaun ja Hessenin maakreivien kanssa, ja kaupungin suhteet Mainzin arkkihiippakuntaan olivat huonot. Nämä vastakkainasettelut kestivät aina 1800-luvulle. Tätä vuosisataista vihanpitoa on pidetty eräänä syynä siihen, että Wiesbadenista tuli Hessenin pääkaupunki Frankfurtin sijasta. Kaupungin kehitystä varjostivat 1500- ja 1600-luvuilla juutalaisvainot sekä riidat luterilaisten ja kalvinistien kesken. Tästä huolimatta taiteet, tieteet ja liike-elämä alkoivat kukoistaa 1500-luvulla. Aina 1400-luvulta 1600-luvulle asti Frankfurtissa järjestettiin Saksan merkittävimmät kirjamessut. Perinne elvytettiin jälleen vuonna 1949.

Vanhan valtakunnan loppuaikoina vuonna 1806 ruhtinaspriimas Karl Theodor von Dalberg yhdisti Frankfurtin Regensburgin ja Aschaffenburgin ruhtinaskuntiin. Vuonna 1810 Dalberg menetti Regensburgin Baijerille ja sai hyvitykseksi alueita Hanausta ja Fuldasta, jotka yhdessä Frankfurtin ja Aschaffenburgin kanssa muodostivat vuosina 1810–1813 lyhytikäisen Frankfurtin suurherttuakunnan. Wienin kongressi päätti 8. kesäkuuta 1815 palauttaa Frankfurtille vapaan kaupungin aseman uuden Saksan liiton yhteydessä. Liittopäivät pidettiin Frankfurtissa. Niin kutsuttu esiparlamentti ja Saksan kansalliskokous kokoontuivat Frankfurtissa vallankumousvuonna 1848 suunnittelemaan Saksan yhtymistä. Vuoden 1866 Preussin-Itävallan sodassa Frankfurt pysyi uskollisena Saksan liitolle. Yleinen mielipide pysyi enemmän Itävallan ja keisarin puolella, vaikka eräiden mielestä taloudelliset ja ulkopoliittiset syyt puolsivat vapaaehtoista liittymistä Preussiin. Preussin joukot miehittivät Frankfurtin 18. heinäkuuta ja se liitettiin Preussiin 2. lokakuuta. Näin Frankfurt menetti lopullisesti riippumattoman kaupunkivaltion asemansa. Vuodesta 1871 se oli osa Saksan valtakuntaa. Frankfurtissa allekirjoitettiin 10. toukokuuta 1871 Frankfurtin rauha, joka päätti Saksan–Ranskan sodan.

Liittyminen Preussiin merkitsi kaupungille nopeaa kasvua teollisuuskeskukseksi. Tulevina vuosikymmeninä Frankfurtin hallinnollinen alue kaksinkertaistui. Kansallissosialismin kaudella kaupungista karkotettiin murhattaviksi 11 134 juutalaista. Liittoutuneiden ilmapommitukset toisen maailmansodan aikana tuhosivat noin 70 % kaupungin rakennuskannasta, mukaan luettuna vanhankaupungin lähes täydellinen tuho. Keskiajalta säilynyt kaupunkikuva hävisi iäksi ja sodan jälkeen tilalle nousi maankäytöllisesti tehokasta uutta arkkitehtuuria. Yhdysvaltain sotilashallinnolla oli Frankfurtissa päämaja ja pian kaupungista tuli Trizone-alueen eli Yhdysvaltain, Ranskan ja Britannian miehitysvyöhykkeiden yhteinen hallintokeskus. Uuden liittotasavallan pääkaupungista päätettäessä Frankfurt hävisi Konrad Adenauerin suosikille Bonnille. Frankfurtiin oli jo rakennettu talo parlamentille, nykyisin siinä toimii Hessischer Rundfunk -yleisradioyhtiö. Kaupungin asema talouskeskuksena vahvistui uudelleen ja vuonna 1998 siitä tuli Euroopan keskuspankin pääpaikka.[1]