Eiffel-tornin rakennustyömaa kesäkuussa 1888.

 

Luonnos tornista vuodelta 1884.

Eiffel-torni rakennettiin vuosien 1887 ja 1889 välisenä aikana juhlistamaan vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyä. Pariisin kaupunki nimitti arkkitehdiksi sillanrakennusinsinööri Gustave Eiffelin ja suunnittelijaksi Eiffelin assistentin Maurice Koechlinin. Tornin rakentajiksi värvättiin 300 ranskalaista työmiestä. Eiffel-tornin rakennustyöt kestivät kaksi vuotta, kaksi kuukautta ja viisi päivää,[1] ja ne maksoivat Pariisin kaupungille 7 800 000 frangia.[2]

Koska Eiffel-torni oli suunniteltu maailman korkeimmaksi rakennukseksi, monet pariisilaiset pitivät rakennustöitä liian riskialttiina ihmisille. Onnettomuusriski oli suuri, sillä torni oli pelkkä avonainen kehikko, jossa ei ollut kahta välitasoa lukuun ottamatta lainkaan kerroksia. Eiffel kuitenkin ymmärsi rakennustöiden vaarallisuuden ja käytti lukuisia turvamenetelmiä, kuten ikkunoita, turvakaiteita ja siirrettäviä telineitä. Turvatoimien ansiosta ainoastaan yksi rakennusmies kuoli hissien asentamisen yhteydessä,[1] mitä voidaan 1800-luvun työturvallisuusnormit huomioon ottaen pitää merkittävänä saavutuksena.

Kun Eiffel-tornin rakennustyöt saatiin viimeisteltyä 31. maaliskuuta 1889, monet Pariisin asukkaista kokivat suuren järkytyksen. Heidän mielestään torni ei sopinut lainkaan Pariisin katukuvaan, ja he vaativat tornin välitöntä purkamista, mutta Eiffel oli jo ehtinyt hankkia luvan pitää torni pystyssä 20 vuoden ajan, kunnes vuonna 1909 tornin omistus siirtyisi Pariisin kaupungille. Alkuperäisten kilpailusääntöjen mukaisesti tornin täytyi olla helposti purettavissa, joten myös kaupunki oli jo alun perin suunnitellut hävittävänsä tornin määräajan umpeuduttua.

Tornin vastustajiin kuului myös kirjailija Guy de Maupassant. Hänen kerrotaan kuitenkin käyneen joka päivä lounaalla tornin ravintolassa. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän käy vihaamassaan paikassa, hän sanoi: ”Se on Pariisin ainoa paikka, josta ei näy Eiffel-tornia”.

Vaikka Eiffel-tornista ei aluksi pidetty, ajan mittaan pariisilaiset tottuivat siihen. Kun määräaika umpeutui, kaupunki ei enää halunnut purkaa tornia, koska tornia käytettiin radiolähetyksien lähettämiseen. 12. tammikuuta 1908 maailman ensimmäinen pitkänmatkan radioviesti lähetettiin juuri Eiffel-tornista. Marraskuussa 1913 Pariisin observatorio ja United States Naval Observatory (USNO) lähettivät toisilleen radiosignaaleja, joiden avulla voitiin täsmällisesti määritellä näiden observatorioiden välinen etäisyys pituusasteina. Pariisin observatorio käytti tuolloin Eiffelin tornia antennina.[3]

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan armeija käytti tornia Marnejoen taistelun etulinjaan menevien taksien tiedotusten välittämiseen. Eiffel-tornilla oli myös pieni mutta huomattava rooli Mata Harin sieppauksessa, sillä tornia käytettiin Mata Harin pidätykseen johtaneen saksalaisten radioviestin sieppaamiseen. Vuonna 1925 tšekkiläissyntyinen huijari Victor Lustig ”myi” tornin kaksi kertaa romuraudaksi.[4]

Kun Saksa miehitti Ranskan toisen maailmansodan alkuvaiheessa, isänmaalliset ranskalaiset leikkasivat tornin hissiköydet poikki, jotta vuonna 1940 Pariisissa vieraillut Adolf Hitler olisi joutunut kiipeämään tornin huipulle portaita pitkin. Hitler ei kuitenkaan noussut torniin, ja pariisilaiset pääsivät ilkkumaan, että Hitler valtasi Pariisin muttei Eiffel-tornia.[1] Vuonna 1944 Hitler määräsi Pariisin kuvernööriksi nimetyn kenraali Dietrich von Choltitzin tuhoamaan Pariisin, mukaan lukien Eiffel-tornin, mutta von Choltitz kieltäytyi tottelemasta Berliinistä saamiaan määräyksiä.[5]

3. tammikuuta 1956 tulipalo vaurioitti tornia. Vuonna 1959 nykyinen radioantenni asennettiin paikoilleen, ja vuonna 1964 torni julistettiin kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi nähtävyydeksi. Vuonna 2000 torniin asennettiin valoesitysten järjestämistä varten valoheittimiä.[2] 22. heinäkuuta 2003 tornissa syttyi jälleen tulipalo ja radioantenni vaurioitui, mutta ihmishenkiä ei menetetty. Vuoden 2004 joulukuussa torniin avattiin 57 metrin korkeuteen luistelurata kuudeksi viikoksi[6].