Tutankhamonin kuolinnaamio.

 

Kairon Egyptiläisen museon keskushallin sarkofageja.

 

Kairon sitadelli ja Muhammad Alin moskeija.

Ensimmäiset yritykset lopettaa taide-esineiden ryöstely, sekä koota ja säilyttää Egyptin muinaismuistoja tehtiin käskynhaltija Muhammad Alin aikana 1835, kun hänen hallussaan olleet kokoelmat asetettiin näytteille Azbakian puistoon[1]. 1850 Azbakian museon kokoelmat siirrettiin Saladinin linnakkeeseen, jota kutsuttiin Sitadellimuseoksi[1].

Ranskalainen egyptologi Auguste Mariette perusti muinaismuistojen viraston Service des Antiques de l’Egypte ja pani Said Paššan myötävaikutuksella kansallismuseohankkeen vireille 1858[2]. Museo avasi ovensa 1863 Kairon esikaupungissa Bulaqissa[3].

Marietten museo kärsi pahoin Niilin tulvissa 1878, ja museo oli suljettava. Vuonna 1886 uudelleen avattu museo toimi kuitenkin laina-ajalla, sillä oli selvää, että oli saatava ajanmukaisemmat tilat kasvaneille kokoelmille. 1890 museon esineistö siirrettiin kediivi Ismail Paššan palatsiin Gizaan odottamaan isomman museorakennuksen valmistumista.[1]

Nykyisen, alusta alkaen museoksi suunnitellun Egyptiläisen museon rakennuksen peruskivi laskettiin kediivi Abbas II:n hallituskaudella huhtikuussa 1897. Gizan museon kaikki esineet siirrettiin uusiin tiloihin Tahrir-aukiolle 1902, ja uusi kansallismuseo vihittiin juhlallisesti 15. marraskuuta samana vuonna. Uusklassismia edustavan rakennuksen suunnitteli arkkitehti Marcel Dourgnon.[1]