Saladinin linnoitus 1800-luvun loppupuoliskolla. Etualalla Kairon hautausalue al-Qarafa.

Salah al-Din eli länsimaisittain Saladin aloitti Saladinin linnoituksen rakennustyöt Muqattamin kukkulalla vuonna 1176. Saladin oli saanut Egyptin sulttaanin arvonimen Bagdadin kalifilta Nur al-Din Zangin kuoltua vuonna 1174 ja sulttaaniksi tultuaan Saladin oli käynnistänyt suuria rakennushankkeita, joiden osa linnoituksen rakennuttaminen oli. Linnoituksen tarkoitus oli suojata nyt nykyistä hahmoaan saavaa Kairoa hyökkäyksiltä ristiretkeläisten Jerusalemin kuningaskunnasta. Linnoitus myös vakiinnutti hallitsijan asemaa estäen jo olemassa olollaan kapinahankkeita.[1] Mamelukit päättivät sittemmin Saladinin perustaman ajubidien dynastian valtakauden Egyptissä ja he rakennuttivat linnoitusalueelle omia palatsejaan ja haaremeja. Linnoitusta laajennettiin myös osmanien valtakaudella, jolloin linnoitusaluetta laajennettiin länteen ja se sai uuden pääportin Bab Al Azab.[2]

Napoleon Bonaparten johtamat ranskalaiset valtasivat linnoituksen vuonna 1798 ja he veivät mukanaan monia linnoitusalueen rakennusten taide-esineitä. Sittemmin Egyptissä hallinnut Muhammad Ali toteutti uusia rakennushankkeita, joihin lukeutui esimerkiksi Muhammad Alin moskeijan rakennuttaminen. Muhammad Alin pojanpoika Ismail siirsi Egyptin hallitsijoiden keskuksen Abadainin palatsiin, jolloin Saladinin linnoituksesta tuli pääasiassa sotilastukikohta. Brittiarmeija käytti sen tiloja toisen maailmansodan aikana ja linnoituksen alueella on edelleen Egyptin asevoimien tiloja. Suurin osa nykyisestä linnoitusalueesta on kuitenkin matkailunähtävyyttä.[2]