Cañón del Pato (espanjaksi: Duck Canyon) on Rio Santa (Santa-joki) Callejón de Huaylasin (Huaylasin käytävä) pohjoispäässä Perun pohjoisosassa. Enimmäkseen kallioiset kanjonin seinät ovat liian jyrkkiä ja kuivia viljelyyn, ja vain muutamissa paikoissa näyttävän jyrkän kanjonin rinteet sopivat jopa kotieläinten laiduntamiseen. Kanjonin muodosti joki, jossa Cordillera Negra -vuoren pohjoispää (länteen puolella) yhtyy Cordillera Blancan vuorijonoon (idässä). Nämä kaksi Andien harjua kulkevat yleensä rinnakkain lähes 140 km Huarazin kaupungin eteläpuolelta pohjoiseen Cañónille. Cordillera Blanca jatkaa pohjoiseen vielä sata kilometriä tai enemmän. Callejón de Huaylas on kahden cordilleran välinen laakso, jonka leveys on keskimäärin noin 16 kilometriä (kartalla mitattuna kahden harjanteen harjuista), mutta paikoin jopa 25 kilometriä leveä.

Callejón de Huaylasin kautta kulkeva etelä–pohjoinen päävaltatie oli kapea hiekkatie ennen Cañónin läpi kulkevan valtatien rakentamista. Valtatien pohjoisen laajennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1952 Carazin kaupungissa, noin 30 kilometriä Cañónista etelään. Valtatie tunkeutuu Cordillera Negraan ja kulkee sen läpi. Lopulta se laskeutuu länteen ja jatkaa Tyynenmeren satamakaupunkiin Chimboten ja pohjoiseen Trujillon kaupunkiin tarjoamalla moottoriajoneuvojen pääsyn Tyynenmeren rannikolle Callejónista. Tyypillinen valtatiematka Carazista Cañóniin kestää noin 4 tuntia edestakaisin. Valtatie Carazista Trujilloon kattaa 184 km:n matkan. Carazista moottoritie kulkee Callejónin laaksossa, kunnes se ylittää betonisillan joen länsipuolelle. Täällä moottoritie jättää laakson pohjan, kääntyy luoteeseen Cordillera Negran itäpinnalle ja tunkeutuu lopulta vuoren länsipinnalle. Valtatie koko tämän reitin varrella on päällystämätön, ja siinä on 35 yksikaistaista tunnelia, ennen kuin se nousee Cordillera Negran länsipuolelle korkealle Huallancan kaupungin yläpuolelle. Tästä samasta sillasta tuleva joki kulkee yleensä pohjoiseen Cañónin kautta ja lopulta sen vesi käyttää virtaa Huallancan vesivoimalaitoksen turbiineille.

Suurin leveysasteella kuin valtatietunnelilla 18 läheisen (idän) joen luonnolliset rannat ovat jopa 6 metrin päässä toisistaan; kahden kordilleran harjat kohoavat yläpuolella, jopa 6000 metrin korkeudella merenpinnasta. Lyhyen matkan pohjoispuolella (alavirtaan) tästä Cañónin supistumisesta on kiertopato, joka ohjaa mitatut määrät joen vettä ihmisen rakentamaan tunneliin. Ohjauspadolta Huallancan voimalaitokselle tunneli on noin 11 km pitkä. Se laskeutuu korkeudessa kiertopatoa paikkaan, joka on noin 103 metriä suoraan tämän vesivoimalaitoksen yläpuolella. Tunnelin halkaisija määritettiin pienille kippiautoille, jotka poistivat kiviä ja roskia rakentamisen aikana. Tunnelin pohjoispäässä vesi syöksyy alas yhteen tai molempiin turbiiniin sata metriä alapuolella. Voimalaitos on kokonaan valtavassa ihmisen tekemässä onkalossa sadan metrin päässä vuoren kalliosta Huallancan itäreunalla. Huallancalta joki virtaa länteen ja tarjoaa vettä suurten banaaniviljelmien kasteluun kuivilla rannikkotasangoilla; Chimboten pohjoispuolella joki laskee Tyynellemerelle.

Vuoden 1970 maanjäristys aiheutti niin paljon vahinkoa rautatien pohjalle, että tämä Huallancan ja Chimboten yhdistävä rautatie hylättiin eikä ole ollut käytössä sen jälkeen.