Tiibet (tiibetiksi བོད, Wylie-translitteraatio: Bod; kiinaksi perint.: 藏區; yksink.: 藏区; pinyin: Zàngqū) on tiibetiläisten asuttama ylänköalue Aasiassa. Tiibetiläiset puhuvat tiibetin kieltä. Buddhalaisuudella ja dalai-lamalla on keskeinen rooli tiibetiläisten identiteetissä. Tiibetin keskuskaupunki on Lhasa.

Tiibetillä on pitkä historia, ja se on ollut vuoroin itsenäinen ja vuoroin valloitettu. Kiina miehitti Tiibetin 1950-luvun alussa, minkä jälkeen Keski-Tiibetistä tuli Tiibetin autonominen alue ja yksi Kiinan 27 maakunnasta. Tiibetiläisiä asuu myös muissa Länsi-Kiinan maakunnissa, ja vuoden 1959 epäonnistuneen kansannousun seurauksena tiibetiläisiä pakolaisia elää runsaasti etenkin Intiassa.

Tiibetin poliittinen asema on kiistanalainen. Sillä on maanpaossa oleva hallitus, joka tavoittelee alueelle autonomiaa, ja sitä radikaalimpi itsenäisyysliike, jolle autonomia ei riitä. Yksikään YK:n jäsenmaa ei ole tunnustanut Tiibetin pakolaishallitusta.