Burman rata eli Thaimaan–Burman rautatie on yli 400 kilometriä pitkä rautatie Myanmarin (eli entisen Burman) Yangonista (entinen Rangoon) Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin. Radasta vain osa on nykyään käytössä. Historiansa vuoksi rata tunnetaan myös ”Kuoleman rautatienä”.

Japanilaiset rakensivat radan toisen maailmansodan aikana vuosina 1942–1943 mahdollistaakseen tarvikkeiden kuljettamisen Bangkokin ja Rangoonin välillä. Radan rakennustöissä käytettiin sotavankeja ja pakkotyöläisiä. Noin 180 000 aasialaisesta pakkotyöläisestä jopa 90 000 kuoli joko onnettomuuksissa, surmattuna, nälkään tai sairauksiin. Pakkotyössä oli myös 60 000 vangittua liittoutuneiden sotilasta, joista kuoli arviolta 16 000. Sodan lopulla vuonna 1945 liittoutuneet pommittivat radan käyttökelvottomaksi.

Thaimaan puolella radasta on käytössä 130 kilometrin mittainen osuus Ban Pongin ja Namtokin välillä. Myös Myanmarissa harkitaan 105 kilometrin mittaisen osuuden kunnostamista ja ottamista käyttöön. Kunnostustöihin on luvassa ulkomaista tukea.

Radan rakennustyöstä ja rakentajien kovasta kohtelusta kertoo vuoden 1957 elokuva Kwai-joen silta, joka perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin.