Ammanin linnoitus (arabia: جبل القلعة, romanisoitu: Jabal Al-Qal'a) on arkeologinen kohde Jordanian pääkaupungin Ammanin keskustassa. L-kirjaimen muotoinen kukkula on yksi seitsemästä kukkulasta (jabals), jotka alun perin muodostivat Ammanin.

Citadelilla on pitkä historia monien suurten sivilisaatioiden miehityksestä. Todisteita asutuksesta neoliittikaudelta lähtien on löydetty ja kukkula linnoitettu pronssikaudella (1800 eaa.). Kukkulasta tuli Ammonin kuningaskunnan pääkaupunki joskus vuoden 1200 eaa. jälkeen. Myöhemmin se joutui imperiumien, kuten Uus-Assyrian valtakunnan (8. vuosisata eaa.), Uus-Babylonian valtakunnan (6. vuosisadalla eaa.), Ptolemaiosten, Seleukidien (3. vuosisadalla eaa.), roomalaisten (1. vuosisadalla eaa.), Bysantin valtakunnan vallan alle. (3. vuosisata jKr.) ja Umayyadit (7. vuosisata jKr.). Umayyadien jälkeen tuli taantuman aika, ja suurimman osan ajasta vuoteen 1878 saakka entisestä kaupungista tuli hylätty rauniokasa, jota beduiinit ja kausiluontoiset maanviljelijät käyttivät vain satunnaisesti. Tästä aukosta huolimatta Ammanin linnoitusta pidetään yhtenä maailman vanhimmista jatkuvasti asutuista paikoista.

Suurin osa paikalla edelleen näkyvistä rakenteista on roomalais-, bysanttilais- ja umayyadikausilta. Tärkeimmät jäännökset ovat Herkuleen temppeli, bysanttilainen kirkko ja Umayyadin palatsi. Jordanin arkeologinen museo rakennettiin kukkulalle vuonna 1951. Vaikka linnoitusmuurit ympäröivät alueen sydäntä, muinaiset miehityskaudet kattoivat laajoja alueita. Historiallisilla rakenteilla, haudoilla, kaarilla, seinillä ja portailla ei ole nykyaikaisia u200bu200brajoja, ja siksi tällä paikalla, samoin kuin ympäröivillä mailla ja koko Ammanissa on huomattavaa arkeologista potentiaalia. Arkeologit ovat työskennelleet paikalla 1920-luvulta lähtien, mukaan lukien italialaiset, brittiläiset, ranskalaiset, espanjalaiset ja jordanialaiset hankkeet, mutta suuri osa linnoituksesta on edelleen kaivamatta.