Punjab tai Pandžab (kirjoitetaan joskus Panjab) on alue Intian ja Pakistanin rajalla. Se oli aiemmin yhtenäinen alue, mutta nyt se on jakautuneena kahden valtion alueelle, Intian Punjabiin ja Pakistanin Punjabiin. Intian puolella Punjabin alueen koko on 50 362 km² ja asukasluku 28 miljoonaa (2011), Pakistanin alue on 205 344 km² ja asukasluku 91 miljoonaa.

Nimi Punjab tarkoittaa ”viiden joen maata” ja muodostuu persian sanoista panj ’viisi’ ja aab ’vesi’. Nimi viittaa Indusjoen sivujokiin Beas, Chenab, Jhelum, Ravi ja Sutlej.

Punjabin alue tuli brittien hallintaan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian liitettyä sen itseensä 29. maaliskuuta 1849. Siitä tehtiin Brittiläisen Intian provinssi, jonka pääkaupungiksi tuli Lahore. Alue jaettiin 34 ruhtinaskuntaan, joiden paikalliset johtajat olivat provinssin kuvernöörin alaisia. Provinssi jaettiin kahtia vuonna 1947, kun Intia ja Pakistan itsenäistyivät.

Sikhiläisyys on alueen pääuskonto Intian puolella. Noin 60 % asukkaista on sikhejä, 37 % hinduja ja loput 3 % ovat pääasiassa kristittyjä ja muslimeja. Pakistanin puolella punjabilaisten valtauskonto on islam, jota tunnustaa yli 99 prosenttia väestöstä.