Asukkaiden käyttämää nimeä kaupungistaan ei tunneta. Teotihuacán on asteekkien sille paljon myöhemmin antama nimi, joka tarkoittaa ”jumalten paikka”.[1]

Teotihuacánin kaupungin synty johtui osaltaan siitä, että siellä alettiin viljellä voimaperäisesti maissia. Tämä mahdollisti suuren väestön elättämisen. Noin 900–600 eaa. Teotihuacánin laakson ylärinteillä oli pysyviä maissia ja muita kasveja viljeleviä kyliä. Noin 600–300 eaa. asutus levisi alemmas laaksoon, missä aloitettiin kasteluviljely pelloille johdetuilla kanavilla. Noin 300–100 eaa. asutus oli aivan jokilaaksossa ja Teotihuacánissa oli jo tuhansia asukkaita.[2].

Patlachique-kaudella 100 eaa. – 1 jaa. alueella oli kaksi suurehkoa kylää tulevan Teotihuacánin pohjoispuolella, sekä kaksi pienempää. Väkiluku oli vasta noin 5 000.[3]

Tzacualli-kaudella 1–150 jaa. syntyivät teotihuacanilaisen kulttuurin ominaispiirteet, ja kaupungista tuli yksi Meksikon laakson tärkeimmistä kaupunkikeskuksista. Silloin rakennettiin esimerkiksi Kuolleiden katu ja Itäinen katu Ciudadelasta itään sekä Auringon ja Kuun pyramidit. Tämän kehitysvaiheen aikana kaupungin pinta-ala oli noin 17 km² ja asukasluku noin 30 000.[3]

Miccaotli-kaudella 150–250 jaa. Teotihuacán jaettiin neljään kaupunginosaan kahden pääkadun leikkauksen mukaisesti. Kaupungin keskipisteeseen Ciudadelaan rakennettiin Sulkakäärmeen temppeli. Kaupunki alkoi saavuttaa suurimman laajuutensa, vaikka se olikin yhä suhteellisen harvaan asuttu: sen pinta-alaksi on laskettu 22,5 km² ja asukasluvuksi lähes 45 000 henkeä.[4]

Tlamimilolpa-kaudella 250–450 jaa. kaupunkia uudistettiin rakentamalla vanhojen rakennusten päälle uusia. Tähän kauteen ajoittuvat eräät tunnetuimmista seinämaalauksista. Tältä kaudelta on todisteita läheisistä suhteista maya-alueen ja Meksikonlahden rannikon kanssa. Kaupungin pinta-ala ei enää kasvanut, mutta asukasluku nousi 65 000:een.[4] Joidenkin mukaan kaupungin kulttuuri muuttui verta tihkuvaksi vuosien 300–400 tienoilla, mikä vastaa etelässä sijainneen Monte Albanin taiteen muutosta perhekeskeisestä sotaiseksi.[5]

 

Teotihuacánin ydinalue. Sen vaikutus ulottui maya-alueen Kaminaljuyihin.

Xolalpan-kaudella 450–650 jaa. Teotihuacánin kulttuuri ulotti vaikutuksensa laajimmilleen, keski-Meksikon ulkopuolellekin. Nykyisin tunnettu Kuolleiden katu seremonia- ja asuinalueineen on peräisin tältä kaudelta, vaikka ne perustettiinkin jo edeltävällä kaudella.[4] Kaupunkiin rakennettiin suuri rakennusryhmä Ciudadelaa vastapäätä, ja seinämaalauksia oli kaikkialla. Tällä kaudella Teotihuacán oli kehittynyt täyteen mittaansa. Sen asukasluku oli jo 85 000, ehkä jopa 125 000[6], vaikka kaupungin pinta-ala olikin jatkanut laskuaan 20,5 km²:een.[7]

Metepec-kaudella 650–750 jaa. kaupunki taantui hiukan ennen romahdustaan. Sen pinta-ala supistui hiukan eteläosastaan, ja asukasluku laski noin 70 000:een. Kauden lopussa kaupunki tuhottiin toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Seuraavalla, Oxtotipacin kaudella, Teotihuacánin asukasluku oli enää 2 000–5 000 henkeä.[8]

Teotihuacán romahti 550–750 jaa. Sen väestönkasvu oli jo hidastunut, ja viimeisten parin vuosisadan aikana koettiin ilmeisesti sisäisiä konflikteja ja ulkopuolisia hyökkäyksiä.[9] Eliitin asuinalueet ja temppelit paloivat ja joutuivat ilkivallan kohteeksi.[10][11] Tämä tapahtui ainakin Teopancazcon alueella, mutta asuinalueet eivät palaneet.[12] Quetzal-perhosen palatsi tuhottiin ja poltettiin.[13] Joidenkin mukaan Teotihuacánin papit olivat itse polttaneet temppelit, koska jumalat toivat onnettomuutta kaupungille.[12]

Teotihuacánin romahduksen syistä on esitetty monenlaisia teorioita. Syiksi on esitetty sotaa, sisällissotaa, kapinaa, väestönkasvua, kuivuutta, peltojen tuoton ehtymistä, kulkutautia tai näiden yhdistelmää.[9] Joidenkin mielestä Teotihuacán kasvoi niin suureksi, että se hukkui omiin jätteisiinsä, mikä edisti kulkutautien leviämistä.[6]

Ravinnon laatu ilmeisesti huononi kaupungissa 500-luvulla ja ihmiset näkivät nälkää vuonna 550.[12] Kuivuusjaksoja oli 600 ja 800 jaa.[14] On mahdollista, että kun kuivuus tuhosi pellot, seurasi nälänhätä. Papiston uhrirituaalit eivät palauttaneet satoja hyviksi, mikä nosti kansan kapinaan.[15]

Tutkija Linda Manzanillanin mukaan kaupunki romahti alemman eliitin kapinaan. Kauppiaat ja käsityöläiset olivat alempaa eliittiä. He olivat rikastuneet, mutta ylimystö ohjasi kaupungin raaka-aineiden saantia. Kauppiaat saivat työläiset mukaan kapinaan. Niinpä yläluokka ei kyennyt kapinaa kukistamaan. Kun kaupunki alkoi tyhjetä, sitä tulivat ryöstelemään myös ulkopuoliset.[16]

Teotihuacánin oli loppuvaiheessaan noin 750-950 jaa menettänyt paljon asukkaita, mutta oli yhä melko suuri keskus. Sen rinnalle Meksikon ylängölle oli noussut ainakin viisi kilpailijaa, jotka alussa eivät olleet yhtä suuria kuin Teotihuacán.[17]

On väitetty etelässä sijainneen Xochicalcon kukoistaneen jonkin aikaa rinnan Teotihuacánin kanssa ja lopulta kukistaneen sodalla Teotihuacánin.[18] Ehkä 600 jaa. alkaen pohjoisesta muuttaneet heimot alkoivat levittää Meksikon ylängöllä Coyotlatelco-keramiikkaa. Nämä heimot saattoivat kukistaa Teotihuacánin. Teotihuacánin romahduksen jälkeiset asukkaat nimittäin käyttivät juuri tätä Coyotlatelco-keramiikkaa.[19]

Toisten tutkijoiden mielestä Teotihuacan itse synnytti Coyotlatelcon keramiikan, ja oli merkittävä keskus suuren romahduksensa jälkeenkin ainakin sata vuotta.[20]

Tolteekkien arvellaan asuttaneen kaupunkia sen luhistumisen jälkeen, ja heidän jälkeensä sitä asuttivat asteekit.[21] Vuonna 1910 Meksikon hallitus hävitti Teotihuacánin temppelialuetta, koska halusi "entistää" siitä yhtenäisemmän näköisen maan 100-vuotisjuhlia varten.[22]