Nykyinen Pantheon on järjestyksessä toinen samalla paikalla. Alkuperäisen temppelin rakennutti keisari Augustuksen vävy Marcus Vipsanius Agrippa vuonna 27 eaa. (julkisivun inskription mukaan) tai 25 eaa. (Dion Kassioksen mukaan)[1] Rooman Mars-kentälle (Campus Martius). Tämän ensimmäisen rakennuksen arkkitehtuurista ei ole täyttä varmuutta. Useimmat arvelevat, että temppelissä oli etruskilaiseen tyyliin kolme cellaa ja että se oli leveä ja matala. Temppeli olisi ollut dekastyylinen eli kymmenpylväinen, ja sen julkisivu olisi antanut etelään. Tällöin se olisi muistuttanut varmasti hyvin paljon arkaaista Capitoliumin Juppiterin temppeliä. Jotkut sitä vastoin arvelevat, että kyseessä oli alun perin kattamaton templum eli auguurien käyttämä enteiden tarkkailupaikka. Rodolpho Lanciani ehdottaa, että se olisi ollut samanlainen kuin Forum Romanumin Concordian temppeli, jossa julkisivu oli vastoin yleistä käytäntöä temppelin pitkällä sivulla.[2]

Agrippan rakennus oli osa suurempaa rakennusprojektia, johon kuuluivat myös kylpylät. Plinius vanhempi mainitsee Agrippan temppelin kirjassaan Naturalis historia. Hän käyttää siitä latinalaistettua nimeä ”Pantheum”.[3] Plinius puhuu ateenalaisen Diogeneen tekemistä ”karyatideista” (naishahmoisia pylväitä), joiden sijainnista ei ole tarkempaa selvyyttä. Agrippan rakennuttama Pantheonin temppeli paloi noin vuonna 80. Keisari Domitianus korjautti temppelin kunnes se tuhoutui uudelleen Trajanuksen aikana.[4]

 

Pantheonin kupoli on kuin ylösalaisin käännetty teevati. Sen ulkopuoli koostuu seitsemästä renkaasta, jotka muodostavat ikään kuin askelmat.

Keisari Hadrianuksen hallituskaudella Roomassa suoritettiin suuria korjauksia vanhoissa monumenteissa ja rakennettiin uusia. Agrippan temppeliä pidettiin arkkitehtuuriltaan jo vanhentuneena, ja se oli kärsinyt tulipaloista. Hadrianus pystytti uuden Pantheonin entiselle paikalle vuosien 120 ja 124 välisenä aikana. Ajoitus on voitu vahvistaa rakennukseen käytetyistä tiilistä, joissa on Hadrianuksen leima.[5] Hadrianuksen temppeli oli nyt pyöreä rotunda entisen suorakaiteen sijasta. Temppelin arkkitehtuurin perusratkaisut rotunda ja kupoli ovat hyvin tyypillisiä Hadrianuksen ajalle. Samankaltaisia rakenteita on nähtävissä hänen huvilallaan Tivolissa.[6]

On kiistelty siitä, kuinka paljon Agrippan temppeliä Hadrianuksen luomuksessa on jäljellä. Uudisrakennuksessa käytettiin luultavasti hyödyksi osia alkuperäisestä portiikista, josta tuli kuitenkin kapeampi ja oktastyylinen eli kahdeksanpylväinen. Melkein kaikki muu, perustuksista alkaen, on uutta. Agrippan omistuskirjoitus siirrettiin kuitenkin uuden temppelin friisiin sellaisenaan: ”M. Agrippa L. f. cos. tertium fecit” (”Marcus Agrippa, Luciuksen poika, konsulina kolmatta kertaa, rakensi tämän”). Tämän on katsottu olleen Hadrianukselle tyypillistä pyyteettömyyttä,[7] mutta sitä voidaan pitää myös Hadrianuksen tietoisena pyrkimyksenä liittää oma hallituskautensa Augustuksen ajan kulttuurin ”kulta-aikaan”. Hadrianuksen muutosten jälkeen uusi portiikki katsoo pohjoiseen.[8]

Keisari Severus ja hänen poikansa Caracalla korjauttivat temppelin vuonna 202, mistä tehtiin maininta vanhan piirtokirjoituksen alle arkkitraaviin: ”Imp. Caes. L. Septimius Severus et Imp. M. Aurelius Antoninus Pantheum vetustate corruptum cum omni cultu restituerunt” (”Septimius Severus ja Marcus Aurelius Antoninus korjasivat vanhuuttaan rapistuneen temppelin”).[9]

Nykyisen Pantheonin suunnittelijasta ei ole varmuutta. Yleensä kunnia annetaan Apollodoros Damaskolaiselle.[10][11]

 

Pantheonin cellan ulkomuuria, josta marmoripäällyste on karsittu pois. Muuri on 31,7 m korkea, ja korniisi ulottuu 1,1 m seinän yli muodostaen räystään.

 

”Neptunuksen temppeli” (tai Lakonikon) Pantheonin takana.

Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon, ja pakanatemppelit suljettiin viimeistään 500-luvulle tultaessa. Vuonna 608 Bysantin keisari Fokas lahjoitti Pantheonin paavi Bonifatius IV:lle muunnettavaksi kristilliseksi kirkoksi, minkä ansiosta Pantheon on säästynyt tuholta. Vastavihittyyn kirkkoon tuotiin kasapäin luita katakombeista karkottamaan pakanahenget. Jossakin vaiheessa keskiajalla Pantheoniin tehtiin kellotapuli. 1309–1377 kirkko oli suljettuna paavien Avignonin vankeuden aikana. Kirkko joutui huonolle hoidolle – sitä käytettiin linnoituksena Colonnien ja Orsinien valtakiistoissa ja välillä jopa siipikarjatorina. Avignonin vankeudesta päästyään paavi avasi kirkon uudelleen.[12]

Paavillisesta suojeluksesta huolimatta romumetallin metsästäjät verottivat kirkkoa vuosisatojen aikana. Vuonna 663 keisari Konstans II Herakleios ryösti Pantheonin kupolikaton kullatut pronssitiilet Rooman-vierailunsa aikana. Hän todennäköisesti menetti ne kuitenkin Sisiliassa arabimerirosvoille.[13] Ne korvattiin vuonna 735 lyijystä tehdyillä.[14] Friisin roomalaisen piirtokirjoituksen metalliset kirjasimet oli ryöstetty jo aiemmin – nykyiset ovat kopioita alkuperäisistä. Päätykolmio oli varustettu pronssisella reliefillä, joka esitti Titaanien taistelua.[15] Munkki Paulus Diaconus, joka eli 700-luvulla, kirjoitti Konstans II:n matkasta Roomaan vuonna 663:

»Roomassa viettämiensä kahdentoista päivän aikana hän revitytti alas kaiken metallin ja muun arvokkaan, joka entisinä aikoina oli tehty kaupungin koristamiseksi – jopa niin, että otti kattotiilet Pyhän Marian kirkosta, jota ennen sanottiin Pantheoniksi ... ja lähetti ne muun saaliin mukana Konstantinopoliin.[15]»

Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1632 paavi Urbanus VIII, sukuaan Barberini, irrotti portiikin sisäkaton pronssilevyt ja valoi niistä 80 tykkiä Castel Sant’Angeloon. Joissakin lähteissä mainitaan virheellisesti, että osa pronssista olisi käytetty Pietarinkirkon baldakiinin pylväisiin, mutta sinne siitä ei riittänyt. Temppu oli aikalaistenkin mielestä paheksuttava rikos kirkollista koskemattomuutta vastaan. Siitä on tullut lentävä lause ”Quod non fecerunt barbari, fecerunt Barberini” (”Mitä barbaarit jättivät tekemättä, tekivät Barberinit”). Kritiikistä pelästyneenä Barberini päätti korjata kirkon katon paremmaksi kuin se oli ollut ennen häntä.[16]

Portiikin vasemman kulman kolmesta pylväästä uloin oli vahingoittunut (kapiteeli oli hävinnyt) ja kaksi taimmaista pylvästä puuttuivat kokonaan. Ilmeisesti ne oli poistettu, kun kirkkoon rakennettiin kellotapuli keskiajalla. Urbanus VIII vaihtoi ensimmäisen vioittuneen pylvään uuteen.[17] Hän myös puratti kellotornin ja antoi Berninin tehdä kaksi pienempää tilalle. Näitä torneja kutsuttiin pilkallisesti ”aasin korviksi” (”le orecchie d’asino”). Nekin purettiin tyyliin sopimattomina 1800-luvulla. Myöhemmin paavi Aleksanteri VII (1657–1667) lisäsi vielä kaksi puuttuvaa pylvästä, jotka olivat peräisin keisari Neron kylpylöistä. Hän myös puratti portiikkiin kiinni kasvaneet rakennukset. Paavi Innocentius XI (1676–1689) korjautti rapistumaan päässeen katon.[6]

Paavit Pius VII (1820) ja Pius IX (1857) tekivät viimeisen kerran restaurointitöitä Pantheoniin purkamalla sitä ympäröivät röttelöt, minkä jälkeen rakennus siirtyi Italian valtiolle.[6] 1900-luvun merkittävimmät korjaustyöt Pantheoniin tehtiin 1929–1934.[18]