Riippusilta heinäkuussa 2016.

Ensimmäisen Capilanojoen ylittävän riippusillan rakennutti skotlantilainen yhdyskuntatekniikkainsinööri George Grant Mackay vuonna 1889. Mackay oli ostanut alueelta noin 24 neliökilometriä tiheää metsää, ja rakentanut mökkinsä omistamallaan alueella sijainneen kanjonin laidalle. Vuonna 1889 valmistunut silta oli yksinkertainen, hamppuköysien varaan setrilankuista rakennettu riippusilta. Alueesta tuli jossain määrin tunnettu nähtävyys jo Mackayn elinaikana.[1]

Alkuperäinen silta purettiin Mackayn kuoleman jälkeen vuonna 1903, ja tilalle rakennettiin uusi vaijereiden varaan rakentunut silta. Sillan ja sitä ympäröineen maa-alueen osti vuonna 1910[1] merkittävä maanomistaja ja sijoittaja Edward Mahon,[2] joka otti Lilette-vaimonsa Elisabeth-äidin hoitamaan kiinteistöä. Elisabeth perusti alueelle uuden kahvilan vuonna 1911. Siltaa vahvistettiin lisävaijereille vuonna 1914. Elisabeth ja tämän vuonna 1921 naima aviomies “Mac” MacEachran alkoivat kehittää sillasta yleistä turistinähtävyyttä. MacEachran osti sillan ja sitä ympäröineen puiston Elisabethin kuoleman jälkeen vuonna 1935. Hän myi kiinteistön edelleen Henri Aubeneaulle muuttaessaan Kaliforniaan vuonna 1945.[1]

Silta vaihtoi jälleen omistajaa vuonna 1953, kun Aubeneau myi puistokiinteistön Rae Mitchellille, joka uudelleenrakennutti sillan vuonna 1956. Uusittu riippusilta tuettiin 13 tonnin betonipaasiin molemmissa päissään. Mitchell kehitti sillan länsipuolen ulkoilupolkuja ja muutti vuonna 1911 valmistuneen kahvilan matkamuistomyymäläksi. Hän myi sillan vuonna 1983 tyttärelleen Nancy Stibbardille, joka on jatkanut alueen kehittämistä turistinähtävyytenä. Puistoon avattiin vuonna 2004 puunlatvoissa kulkeva riippusiltareitti, sekä vuonna 2011 kanjonin kallioseinästä riippuva kävelyreitti.[1]