Arabien ja malaijien oletetaan tunteneen saaren jo 900-luvulla. Eurooppalaisista saaren löysi ensimmäisenä portugalilainen Afonso de Albuquerque 1500-luvun alussa. Portugali ei kuitenkaan ryhtynyt asuttamaan saarta. Alankomaalaiset ottivat saaren haltuunsa vuonna 1598 amiraali Wybrand van Warwijckin etsiessä huoltosatamaa Itä-Intian reitin kauppalaivoille. Tuolloin nimi Mauritius annettiin saarelle Alankomaiden käskynhaltijan Morits Oranialaisen mukaan.[1] Saari palveli Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian tukikohtana. Tuolloin saarella vielä asui mauritiuksendodoja, jotka hävitettiin sukupuuttoon 1600-luvun loppuun mennessä. Alankomaalaiset eivät pystyneet asuttamaan saarta pysyvästi. Heidän lähdettyään 1700-luvun alussa saarta hallitsivat Madagaskarin merirosvot, kunnes ranskalainen Guillame Dufresne d'Arcel otti saaren haltuun kuningas Ludvig XIV:n nimissä vuonna 1715.[2]

Vuodesta 1721 lähtien Ranska hallitsi ja alkoi viljellä saarta. Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1814 Pariisin rauhansopimus toi saarelle brittivallan. Vuoden 1835 jälkeen saarelle tuotiin intialaisia työläisiä, kun orjuus lopetettiin.[3]

Saari sai autonomian Britannian alaisuudessa vuonna 1948 ja täydellisen itsenäisyyden Commonwealth realmina vuonna 1968, mutta tasavallaksi se julistettiin vasta vuonna 1992.[4]

Mauritiuksen ensimmäinen pääministeri oli Sir Seewoosagur Ramgoolam, joka johti maata pääministerinä sen itsenäistymisestä vuonna 1968 vuoteen 1982, jolloin hän hävisi vaalit vasemmistolaiselle koalitiolle. Mauritiuksen työväenpuolueen johtajana ollut Ramgoolam oli rakentamassa Mauritiukselle afrikkalaisittain ainutlaatuista hyvinvointia. Häntä on sanottu kansakunnan isäksi. Vuonna 1983 hänet valittiin Mauritiuksn kenraalikuvernööriksi, joka oli seremoniallinen valtionpäämiehen virka silloin, kun maa oli vielä itsenäistymisen jälkeenkin muodollisesti Britannian monarkin alaisuudessa. Ramgoolam kuoli vuonna 1985 85-vuotiaana[5].[5]

Ensimmäiseksi presidentiksi äänestettiin vuonna 1992 Cassam Uteem. Vuonna 2002 hän erosi, koska ei halunnut allekirjoittaa uusia terrorisminvastaisia lakeja[6][7]. Hänen sijalleen nousi Karl Offman.[8] Sir Anerood Jugnauth oli pääministerinä vuodesta 2000 ja lokakuussa 2003 hänet valittiin presidentiksi.[9]

Mauritiuksen ensimmäisen pääministerin Sir Seewoosagur Ramgoolamin poika Navin Ramgoolam oli Mauritiuksen pääministerinä vuosina 1995–2000 ja uudelleen vuodesta 2005. [10] Vuoden 2010 vaaleissa pääministeri Navin Ramgoolamin johtama hallitus sai vaalivoiton ja hänen johtamansa työväenpuolueen PTR johtama allianssi sai 41 parlamentin 62 paikasta.[11] Ideologinen vastakkainasettelu vallitsi pääministeri Ramgoolamin ja presidentti Jugnauthin välillä. Presidentti Jugnauth oli toiminut aiemmin pääministerinä vuosina 1982–1995 ja 2000–2003.[12]

Jugnauth erosi presidentin virasta vuonna 2012 palatakseen puoluepolitiikkaan ja hänen seuraajakseen uudeksi presidentiksi valittiin parlamentin puhemies Kailash Purryag.[13] Joulukuussa 2014 Anerood Jugnauth taas nousi Mauritiuksen pääministeriksi, sillä hänen johtamansa Alliance Lepep -koalitio oli saanut maan parlamenttivaaleissa murskaavan vaalivoiton.[14]

Vuonna 2015 presidentiksi valittiin kasvitieteilijä Ameenah Gurib ja hän oli Mauritiuksen ensimmäinen naispresidentti[15][16][17]. Maaliskuussa 2018 Ameenah- Gurib-Fakim erosi presidentin virasta, koska häntä syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä. Tuolloin Gurib-Fakim oli Afrikan ainoa vallassa oleva naispresidentti. Hän itse kiisti syyllistyneensä väärinkäytöksiin.[18] Joulukuussa 2019 Mauritiuksen parlamentti valitsi yksimielisesti uudeksi presidentiksi pääministerin ehdotuksesta Pritivirajsing Roopunin.[19]

Tammikuussa 2017 pääministeri Anerood Jugnauth erosi virastaan 86-vuotiaana ja nimesi seuraajakseen poikansa Pravind Jugnauthin. Oppositio protestoi tätä vallanvaihtoa, mutta presidentti totesi vallanvaihdon hyväksyttäväksi ja perustuslain mukaiseksi. Vallanvaihto kuitenkin korosti Mauritiuksen politiikan perhe-dynastioiden merkitystä.[20]

YK:n alainen Kansainvälinen oikeusistuin (ICJ) totesi tammikuussa 2019, että ennen Mauritiuksen itsenäistymistä vuonna 1968 tehty päätös irrottaa Mauritiuksen hallinnollisesta kokonaisuudesta saaret, joilla on Yhdysvaltain sotilastukikohta Diego Garcia, oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Mauritiuksen pääministeri Pravind Jugnauth vaati Isoa-Britanniaa noudattamaan oikeuden selkeätä päätöstä ja luovuttaa saaret Mauritiuksen hallintaan.[21]

Marraskuun 2019 vaaleissa pääministeri Pravind Kumar Jugnauthin johtama koalitio sai taas selkeän vaalivoiton ja hän jatkaa edelleen pääministerinä. Koalition johtava puolue oli pääministerin MSM (Militant Socialist Movement), joka nykyään käytännössä edustaa keskusta-vasemmistolaista politiikkaa ja jonka kannattajakunnan ydin on Mauritiuksen hinduväestö, joka muodostaa noin puolet kansasta. MSM oli muodostanut vuoden 2019 vaaleihin koalition pienempien puolueiden kanssa nimellä Alliance Morisien ja koalitio sai vuonna 2019 parlamentin paikoista 63% ja kaikista äänistä 37%. Mauritiuksen työväenpuolueen johtama koalitio sai 22% paikoista ja 34% äänistä. Mauritiuksen militanttiliike (MMM) sai 13% paikoista ja 20% äänistä.[22]