故宫
( Kielletty kaupunki )
Kielletty kaupunki (kiin.: 紫禁城; pinyin: Zǐjìnchéng) on palatsialue Pekingin keskustassa Kiinassa. Alue oli aikoinaan Kiinan keisarien asuinalue ja maan hallintokeskus. Nykyisin alue on palatsimuseo. Kielletty kaupunki on malliesimerkki kiinalaisesta arkkitehtuurista ja rakennustekniikasta, ja sen valmistuttua vuonna 1420 sillä oli seuraavien 300 vuoden ajan vaikutusta Qing-dynastian aikaisiin hallintorakennuksiin.
Alueen rakentaminen aloitettiin Ming-dynastiaan kuuluvan keisari Yonglen aikana vuonna 1406, ja hovi otti sen käyttöön vuonna 1420. Alue sai nimensä siitä, että useimmilta alamaisilta oli pääsy sinne kielletty, ja ainoastaan keisari itse sai liikkua alueella vapaasti.[1]
Kielletty kaupunki ei enää Kiinan vallankumouksen 1911–1912 jälkeen ollut hallinnon keskuspaikka, ja osa rakennuksista on tuhoutunut, mutta yleisesti ottaen se on kuitenkin säilynyt. Viimeinen keisari Pu Yi sai asua siellä vuoteen 1924. Aluetta on kunnostettu 1900-luvun lopulla, ja vuonna 1987 se nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi.[1]
↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä eb ei löytynyt
Lisää uusi kommentti