Islanninhevonen

Islanninhevonen kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin. On arveltu, että ensimmäiset hevoset tulivat saarelle viikinkien mukana Islannin asuttamisen yhteydessä 700–800-luvulla, ja että nämä hevoset olivat eurooppalaisia metsähevosia sekä poneja. Rotua on kotimaassaan Islannissa jalostettu täysin puhtaana lähes tuhat vuotta, koska hevosten tuonti Islantiin on kiellettyä. Tarkoituksena on säilyttää rodun ainutlaatuisuus sekä estää eläintautien pääsy maahan. Myöskään maasta vietyä hevosta ei enää saa tuoda takaisin. Niinpä islantilaiset kilparatsastajat matkustettuaan muualle maailmaan kilpailemaan yleensä tapahtuman jälkeen myyvät hevosensa tai pitävät omaa kilpatallia esimerkiksi Manner-Euroopassa. Suomessa on yli 2 000 islanninhevosta, joista noin 900 on Suomen Hippos ry:n rekisterissä.

Islanninhevosen nimi koostuu yleensä kolmesta osasta: etunimestä, frá-prepositiosta (”kotoisin -sta”) ja syntymäpaikan nimestä. Islanninhevonen nimetään yleensä islanniksi, ja muunmaalaiset kasvattajat saattavat tätä tarkoitusta varten antaa tallilleen myös islanninkielisen nimen. Islanninhevosen etunimi viittaa tavallisesti johonkin sen ominaisuuteen; esimerkiksi Kjarni tarkoittaa pähkinää, jonka kovan kuoren alla on pehmeä sydän.