Historia

Helgoland kuului Tanskalle vuodesta 1714 vuoteen 1814, jolloin se siirtyi brittien hallintaan. Brittiläiset joukot olivat miehittäneet saaren jo vuonna 1807, ja tekivät siitä tuolloin brittiläisen siirtomaan. Kielin rauhassa Helgolandista tuli virallisesti osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Helgolandista alkoi muodostua suosittu matkailukohde J. A. Siemensin perustettua sinne merikylpylän vuonna 1826. Vuonna 1890 Britannia ja Saksa suorittivat vaihtokaupan, jossa Helgoland luovutettiin Saksalle ja Saksa puolestaan luovutti itäafrikkalaisen Sansibarin Britannialle sen protektoraatiksi.

1800-luvulla saarten lähellä käytiin kaksi meritaistelua:

Helgolandin taistelu (1849) Helgolandin meritaistelu (1864)

Ensimmäisen maailmansodan aikana saarten lähellä käytiin toiset kaksi meritaistelua:

Helgolandin taistelu 28. elokuuta 1914 Toinen Helgolandin taistelu 1917

Helgoland jäi asumattomaksi liittoutuneiden pommitettua sitä 18. huhtikuuta 1945 toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen britit käyttivät Helgolandia sotilaallisiin tarkoituksiin. Sitä käytettiin muun muassa harjoitusalueena. 18. huhtikuuta 1947 Ison-Britannian kuninkaallinen laivasto yritti räjäyttää sen. Räjäytykseen käytettiin 6 800 tonnia räjähdettä ja se oli historian suurin ilman ydinaseita suoritettu räjäytys. Sen seurauksena Helgolandin pääsaari muun muassa muutti muotoaan. Räjäytyksen varsinaisena kohteena olivat saaren linnoitukset, mutta myös koko saaren tuhoutuminen oli hyväksyttävissäkenen mukaan?. Britit luovuttivat Helgolandin Saksan liittotasavallalle 1. maaliskuuta 1952,[1] ja asukkaita alkoi muuttaa takaisin alueelle.

↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä EB ei löytynyt