Portti vanhalla kaupunginmuurilla.

Vuonna 901 Gaeseongista eli tuolloisesta Songakista tuli Taebongin kuningaskunnan perustaneen sillalaisen ruhtinas Kungyen pääkaupunki. Kungye valtasi suuria alueita Korean keskiosissa ja siirsi myöhemmin pääkaupunkinsa Cheolwoniin. Kungye päätyi lopulta omien kenraaliensa surmaamaksi ja kenraalit nostattivat vuonna 918 valtaan Goryeo-dynastian perustaneen Wang Geonin. Wang Kǒn oli kotoisin Songakin alueelta ja päätti rakennuttaa sinne uuden pääkaupunkinsa vuonna 919. Paikan valitsemiseen vaikutti myös geomantia, jonka takia paikan uskottiin soveltuvan erityisen hyvin pääkaupungiksi. Joseon-dynastian aikana Korean pääkaupunki siirrettiin Souliin vuonna 1396. Maan poliittisen keskuksen siirtyessä kauemmaksi kaupungin asukkaiden piti etsiä virkamiestehtäviä korvaamaan uusia tulonlähteitä. Monista tuli kauppiaita ja 1700-luvulla alueen tärkeäksi vientituotteeksi muodostui siellä viljelty ginseng.[1]

Koreoiden itsenäistyessä vuonna 1945 Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välinen raja asetettiin kulkemaan 38. leveyspiirin kohdalla Gaeseongin jäädessä näin Etelä-Korean eli Korean tasavallan puolelle. Pohjois-Korealle eli Korean demokraattiselle tasavallalle kaupunki päätyi Korean sodan seurauksena 1950-1954. Vuonna 2002 kaupunkiin perustettiin erityistalousalue, joka mahdollisti eteläkorealaisten yritysten työllistää pohjoiskorealaisia työläisiä.[1] Gaeseongin teollisuusalue suunniteltiin Pohjois- ja Etelä-Korean suhteiden lämmettyä 1990-luvulla, mutta se suljettiin väliaikaisesti vuonna 2013 suhteiden jälleen huononnuttua. Etelä-Korea vetäytyi alueen toiminnasta uudestaan vuonna 2016 Pohjois-Korean tehtyä ydinkokeen, jonka rahoituksen epäiltiin tulleen Gaeseongin teollisuusalueen toiminnasta.[2]