CN Tower nähtynä sen juurelta.

CN Towerin idea sai alkunsa vuonna 1968, kun Canadian National Railway päätti rakennuttaa suuren TV- ja radioviestintää varten tarkoitetun rakennuksen, joka palvelisi Toronton aluetta ja kuvaisi Kanadan teollisuuden ja CN:än vahvuutta. Nämä suunnitelmat velloivat seuraavien vuosien ajan ja itse projekti alkoi virallisesti vuonna 1972. Tornille piti myös myöhemmin tulla metroasema. Avaintiimiin kuuluivat mm. John Andrews Architects; Webb, Zerafa, Menkes, Housden Architects; Foundation Building Construction ja Canron.

1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Torontossa oli rakennettu lukuisia suuria pilvenpiirtäjiä keskustan alueelle. Huomattavin näistä oli First Canadian Place. Korkean rakennuskannan vuoksi TV- ja radiolähetysten signaalia ei saatu joka paikkaan, joten helppo ratkaisu oli rakentaa niin korkea torni että signaalin sai sieltä kaikkialle.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tornin jalustassa olisi ollut kolme itsenäistä sylinterin muotoista "pilaria", jotka olisi kiinnitetty useista kohdista strukturaalisiin siltoihin. Jos suunnitelma olisi toteutettu, rakennus olisi jäänyt huomattavasti lyhyemmäksi, ja itse antenni olisi luultavasti ollut nykyisen keskitason ja SkyPod -tason kohdilla. SkyPod -taso ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, kunnen ajateltiin että vierailijat maksaisivat enemmän korkeammasta näköalatasanteesta ja sen kustannukset eivät olisi liian suuret. Samoihin aikoihin tajuttiin myös, että rakennuksesta saattaisi tulla maailman korkein rakennus ja suunnitelmia muutettiin aina sen valmistumiseen saakka.

CN Towerin rakennustyöt aloitettiin 6. helmikuuta 1973 kaivamalla massiivinen kuoppa tornin perustaa varten. Kun perusta oli saatu valmiiksi, se oli keskikohdastaan noin 15 metriä syvä, siitä oli poistettu noin 56 000 tonnia maata, johon oli valettu 450 tonnia betonia ja 36 tonnia teräskaapelia. Tähän kului vain neljä kuukautta.

Elokuussa 1974 saatiin päätason rakennus valmiiksi. Tornin antenni nostettiin 30 osassa Sikorsky S-64 Skycrane helikopterilla. Antennin ylösviennistä tuli turistinähtävyys ja sen aikataulu laitettiin jopa paikallislehteen. Helikopterin käyttö säästi kuukausia, kuljetuksen kestettyä kaiken kaikkiaan vain kolme ja puoli viikkoa.[1]

Torni sai lopullisen pituutensa 2. huhtikuuta 1975 26 kuukauden rakennusurakan jälkeen. Torni painoi noin 118 000 tonnia ja siitä tuli maailman korkein rakennus. Koko torni sisältää yhteensä 40 500 kuutiometriä betonia, 544,2 tonnia raudoitusta ja 128 kilometriä teräskaapelia.[2]

Kaksi vuotta rakentamisen jälkeen suunnitelmat metroasemasta unohdettiin, ja torni jäi yksin hylätylle teollisuusalueelle. Tämä aiheutti ongelmia turistien saamisen kanssa.