Mtkvarijoen rotkossa sijaitseva Bordžomin kaupunki sijaitsee historiallisella Torin alueella. Nimi on mainittu ensimmäistä kertaa historiallisissa lähteissä 600-luvulla. Kaupungilla oli merkittävä rooli Georgian suojelemisessa ulkopuolisilta vihollisilta Etelä-Georgian keskeisenä sotilaallisena linnoituksena. Alue tuhoutuikin pahoin arabien hyökkäyksissä 600- ja 700-luvuilla sekä erityisesti mongolien hyökkäyksissä 1200- ja 1300-luvuilla. 1500-luvun lopulla osmanit valloittivat Etelä-Georgian ja Tori oli useita vuosisatoja turkkilaisen vaikutuksen alla.

Vuonna 1829 kaupunki siirtyi venäläisten haltuun ja Torin rotko nimettiin Bordžomin rotkoksi. Vaikka alueen mineraaliveden parantavista vaikutuksista oli tiedetty jo pitkään, Bordžomin vesi alkoi saada mainetta vasta 1800-luvulla kaupunkiin sijoitettujen venäläissotilaiden myötä. Vuonna 1850 rakennettiin mineraalivesipuisto, ja vuonna 1854 aloitettiin ensimmäisen pullotustehtaan rakentaminen kaupunkiin. 1864 tsaari Aleksanteri II:n veli Nikolai Mihailovitš Romanov perusti Bordžomiin kesäresidenssinsä ja häntä seurasivat muut Romanov-suvun jäsenet. 1892–1895 Mtkvarin rannalle rakennettiin Likanin renessanssityylinen kesäpalatsi. Vähitellen Bordžomista kehittyi Kaukasuksen alueen merkittävin terveyskylpyläkohde.[1][2]

»Kaksi viikkoa oleskeluani Bordžomissa on kulunut, ja minun täytyy myöntää, että tämä on yksi mukavimmista paikoista, jonka olen ikinä nähnyt. Kaikki on täällä niin ihanaa, että olen syvästi rakastunut Bordžomiin ...[1]»
(Pjotr Tšaikovski kirjeessä ystävälleen vuonna 1877.)

Georgian ulkoasiainministeriön mukaan Venäjän asevoimien helikopterit pudottivat 15. elokuuta 2008 Bordžomin ympäristöön palopommeja, jotka sytyttivät suuren alueen metsää palamaan.[3]

 

Kaupunki Kurajoen (paikallisesti Mtkvari) varrella.

 

Kotiseutumuseo.

 

Georgian presidentin kesäasuntona toimiva palatsi Likanissa, kaupungin naapurissa.

 

Kapearaiteisen radan paikallisjuna Bordžomin asemalla.