Basilica di San Marco tai Pyhän Markuksen tuomiokirkko (ital. Basilica di San Marco di Venezia) on yksi Venetsian päänähtävyyksistä. Se sijaitsee Piazza San Marcon eli Pyhän Markuksen torin itäpuolella. Sen käyttötarkoitus oli hyvin samanlainen kuin Hagia Sofian, joka oli yksi sen esikuvista, ja se oli selkeästi valtiovallan monumentti.
Rakennus on innoittanut monia säveltäjiä. Barokkiajan säveltäjistä mainittakoon Andrea Gabrieli, Giovanni Gabrieli, Alessandro Raverii ja Lodovico Grossi da Viadana sekä Claudio Monteverdi. Igor Stravinsky on omistanut kirkolle teoksensa Canticum sacrum ad honorem Sancti Marci nominis (1956). Englantilainen taidekriitikko John Ruskin on kirjoittanut teoksen The Stones of Venice (1853), jossa hän katsoi, että rakennusta voi ”lukea” samalla tavoin kuin Dantea tai muuta kirjallisuutta.
Tarun mukaan evankelista Markus joutui merihätään matkustaessaan laivalla Aleksandriasta Aquileiaan. Hän löysi turvapaikan Venetsian laguunista. Siellä hän näki unen, jossa enkeli tervehti häntä sanoen ”Pax tibi, Marce, Evangelista meus”. Tämän enneunen mukaisesti venetsialaiset varastivat evankelista Markuksen maalliset jäännökset hänen haudastaan Aleksandriasta, Egyptistä ja toivat ne Venetsiaan. He rakensivat bysanttilaiseen tyyliin San Marcon kirkon, torin ja kellotornin ja ottivat Markuksen suojeluspyhimyksekseen. Venetsian lippuun tuli siivekäs leijona, joka oli pyhän Markuksen tunnus, ja hänestä tuli kaupungin suojelija.
Alkuperäistä kirkkoa alettiin rakentaa vuonna 828 evankelista Markuksen kunniaksi. Se valmistui vuonna 832 mutta tuhoutui herttuan palatsin (Dogenpalatsin, Palazzo Ducale) tulipalon yhteydessä. Nykyistä basilikaa alettiin rakentaa vuonna 1063 osaksi Dogenpalatsia, ja se valmistui vuonna 1094.[1] Pyhän Markuksen kirkosta tuli tuomiokirkko vuonna 1807.
![[node:title]](/sites/default/files/styles/640x320/public/default_images/default_0.JPG.webp?itok=aqV9zhFR)
Lisää uusi kommentti