Babylon Nebukadressarin aikana 500-luvulla eaa.

Babylon perustettiin Eufratin varrelle nykyisen Al Hillahin kaupungin paikalle Irakissa, noin 94 kilometriä Bagdadista lounaaseen.[1]

Varhaisimmat maininnat Babylonista on päivätyssä taulussa Sargon Akkadilaisen hallituskaudelta 2300-luvulta eaa. Joidenkin lähteiden mukaan hän itse perusti kaupungin, toisten mukaan hän vain rakensi sinne temppeleitä. Kaupungin vaatimattomista alkuvaiheista ei tiedetä mitään siksikin, koska joki on jo peittänyt vanhan kaupungin rauniot sen ensimmäisen vuosituhannen ajalta.[1] Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että kaupungin perustivat vasta amorilaiset Urin kolmannen dynastian romahduksen jälkeen.[1]

Myöhemmin Babylonin asema ja väestö taantui vuosisatojen ajaksi. 1900-luvulla eaa. sen valloittivat amorilaiset, kunnes Hammurabi palautti sen kuningaskuntansa pääkaupungiksi 18. vuosisadalla eaa.[2] Babylon oli yksi maailman keskeisistä kaupungeista kukoistuskautenaan noin vuosina 1800–600 eaa.[3] Hammurabi (1795–1750 eaa.) teki Babylonista Mesopotamian tärkeimmän kaupungin. Hän laajensi ja kohotti kaupungin muureja ja rakennutti ylellisiä temppeleitä. Nostettuaan Babylonin maailman suurimmaksi kaupungiksi hän nimesi valtakuntansakin Babyloniaksi.[1]

Heettiläiset ryöstivät heikentyneen Babylonin vuonna 1595 eaa. Kassiitit valtasivat kaupungin heidän jälkeensä ja nimesivät sen Karanduniashiksi. Seuraavaksi kaupungin tuhosi Assyrian kuningas Sanherib. Hänen seuraajansa Assarhaddon rakensi kaupungin uudelleen ja palautti sille sen entisen loiston. Kaupunki kapinoi assyrialaisia vastaan uudelleen Assurbanipalin kaudella, mutta se säästettiin.[1]

 

Rekonstruoitu Babylonin kaupunginmuurin Ištarin portti Berliinin Pergamon-museossa

Assyrialaisten jälkeen kaupunkia hallitsivat kaldealaiset. Nebukadressar II (604–561 eaa.) uudisti kaupungin jälleen. Hänen aikanaan sinne rakennettiin muun muassa Ištarin portti sekä kuuluisat riippuvat puutarhat, jotka olivat yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Senaikaiset kirjoitukset yleensä ylistävät kaupungin loistoa, esimerkiksi Herodotoksen mukaan ”kaupungin loistolle ei ole vertaista”.[1]

Babylon oli merkittävä myös juutalaisten historiassa: heidät karkotettiin sinne 500-luvulla eaa. Juudasta useiksi vuosikymmeniksi niin sanotun Babylonin vankeuden ajaksi.[1]

Persialaiset valloittivat Babylonin 539 eaa. laskemalla ensin joen vedenpintaa ja tunkeutumalla kaupunkiin sen muurien alitse. Persialaisten aikanakin Babylon kukoisti taiteen, tieteen ja oppimisen keskuksena. Kyyros Suuri teki kaupungista hallinnollisen keskuksensa.[1] Aleksanteri Suuri valloitti Babylonin 331 eaa. mutta säästi sen tuholta. Hän purki kaupungin suuren zikkuratin aikomuksenaan rakentaa se uudelleen entistä hienompana. Aleksanterin ennenaikaisen kuoleman vuoksi uuden zikkuratin rakentaminen ei koskaan edes alkanut.[1]

Aleksanterin jälkeen pääkaupunkiasema siirtyi Seleukeiaan, jonne myös osa asukkaista muutti 275 eaa.[2] Vuosisatoja kestäneiden sotien aikana Babylon hylättiin ja raunioitui. Kaupunki hautautui lopullisesti hiekkaan 600-luvulla muslimivalloitusten myötä.[1]